Siirry sisältöön

Kunnan kasvot: Vilgot Strömsholm, lastenkirjastonhoitaja

Kirjastossa paljon pyörineille on tämänkertaisen Kunnan kasvot -artikkelisarjan pärstä varmastikin tuttu jo entuudestaan. Ystävällisen ulkokuoren sisälle kätkeytyy kuitenkin erittäin… mielenkiintoisia ja sangen yllättäviä puolia. Sinua on varoitettu! Mutta lue tämä juttu nyt silti. 

Vaasan kasvatti Vilgot Strömsholm eksyi nuoruuden haihatuksissaan Turkuun ja Tammisaareen, mutta tuli sittemmin järkiinsä ja suuntasi Inkooseen lastenkirjastonhoitajaksi.

Pingviinit (vasemmalla) ja Vilgot (oikealla)

Mitä tekee lastenkirjastonhoitaja Inkoossa? No, hän järjestää ohjelmaa pikkuväelle, kuten esimerkiksi kirjavinkkausta koululaisille ja satutunteja päiväkotilaisille. Hän auttaa myös etsimään lasten- ja nuortenkirjoja sekä pitää huolen kirjojen tilaamisesta aina niiden poiskirjaamiseen.

Mikäli tuntuu siltä, että olet nähnyt tämän veijarin jo männävuosina, niin olet täysin oikeassa – Vilgot pyöri kirjastossa myös 2019-2021 välisenä aikana. Niin on mukavaista Inkoossa työskentely, että hän teki paluun 13 kuukautta sitten, ja hyvin pyyhkii edelleen! 

Vilgot ja satutuntien tyynyt hyvässä tallessa

Mikäs on lastenkirjastonhoitajana olemisen paras puoli? 

Ensimmäisenä Vilgotilla tulee mieleen ne hetket, kun hänen järkkäämissään ohjelmanumeroissa menee sanoma perille ja lapset ovat oikeasti innoissaan mukana. Tuntuu myös palkitsevalta aina, kun joku etsii tietynlaista kirjaa, ja heille löytyy juuri täydellisen teos. Vilgot mainitsee myös, että on hauskaa, kun kirjoja on niin valtavan paljon. 

Kirjaston parhaaksi kirjaksi Vilgot kruunaa teoksen nimeltä Gilgameš, jonka teksti on 3000-4000 vuotta vanhaa. Kirjastosta löytyy myös toinen vanha teos, Odysséen, joka on ainakin 1000 vuotta Gilgamešia nuorempi ja monille tuttu jo entuudestaan. Tämän Vilgot kertoo kuitenkin olevan paljon pidempi ja tylsempi kuin Gilgameš, joka on viihdyttävä ja sopivan pituinen. Jos mielesi halajaa lukea tämä teos, löytyy se kirjastosta ainakin ruotsiksi, ehkä myös suomeksi. 

On jälleen aika vaihtaa puheenaihetta tomuisista työjutuista huomattavasti hauskempiin asioihin!
Vapaa-ajan vietteitä kysyessä pitää Vilgotin mietiskellä tovi. 

Gilgameš-teos lepäilee Vilgotin hellässä syleilyssä

Klassisiin haastattelukysymyksiin kuuluu myös utelut siitä, kenen kollegan töitä kokeilisi yhden päivän verran, jos siihen saisi mahdollisuuden.  

Kollegoista puheen ollen – Vilgot osaa vääntää jalkansa niin, että se osoittaa toiseen suuntaan. Tämä allekirjoittanut työkamu ei olisi halunnut todistaa kyseistä taidonnäytettä, mutta tässä sitä ollaan. Tekin saatte nyt nauttia siitä.

Hui kauhia, mikä venkulajalka

Väänneltävän jalan lisäksi Vilgotilla on muitakin pimeitä puolia. Hän mainitsee esimerkiksi salaiseksi lempparibiisikseen Nyrkkitappelun Taksilla pittiin -kipaleen. Tämä “loistava” kappale sopii kuulema myös heille, jotka eivät pidä siitä, sillä se on vain 1,17 minuuttia pitkä ja sisältää 10 sekunnin kitarasoolon. Ihanaa(siirryt toiseen palveluun)

Zombieapokalypsin sattuessa Vilgotin aseena ei toimisi kuitenkaan nyrkit, vaan kirja. Koska kynä on miekkaa mahtavampi, tietenkin. Alkuun hän yrittäisi sivistää zombieita, mutta jos se ei onnistuisi, voisi niitä pirulaisia mätkiä menemään kirjalla.

Asia kunnossa, nähdään sitten taistelutantereella!
Vilgot tiesi myös kertoa, että alumiini alkaa välittömästi palaa, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Jos joku on sitä joskus miettinyt. 

Haastattelija on kärsinyt jatkuvasta nauruhepulista koko kuluneen keskustelun ajan, ja haluaisi nyt tietää, että kenet Vilgot kutsuisi omaan hassunhauskaan keskusteluohjelmaan. Joka olisi varmaan ihan hävyttömän hyvä. 

Ensimmäinen valinta olisi kuulema Greta Thunberg, jonka Vilgot uskoo vierailleen useammassakin puheohjelmassa. Pitkän harkinnan jälkeen toiseksi vieraaksi valikoitui D.B. Cooper. Hänen ei toki uskota olevan enää elossa (entäs jos se zombien maailmanvalloitus tapahtuisi…?), mutta eihän sitä koskaan tiedä!


D.B. Cooper pähkinänkuoressa:

Tämä tuntemattomaksi jäänyt mysteerinen pukumies kaappasi koneen Yhdysvalloissa vuonna 1971. Hän päästi matkustajat menemään, mutta nappasi muutaman miehistön jäsenen mukaansa ja määräsi nämä ohjaamoon odottelemaan. Cooper avasi lastiluukun ja loikkasi yksin ulos lunnasrahojen kanssa. Tapauksen tutkinta on lopetettu, ja rikosta pidetään lähes täydellisenä, mikäli Cooper selvisi hypystä hengissä. Hän oli viisas kaveri joka oli selvitellyt monia asioita, mutta hyppy surkean sään turvin kolmen kilometrin korkeudelta ei ehkä ollut kaikista viisain päätös… Vai oliko?

Mikäköhän näistä olisi paras ase zombeja vastaan? Ehkä tuo teemaan sopiva Bloodland-kirja?

Noniin, takaisin asiaan. Toisin kuin D.B. Cooper, on Vilgot Strömsholm hyvin tarkka tehdessään hommia, ja tarkistaakin aina kaiken useampaan otteeseen. Hän kertoo kuitenkin, ettei vihanneskaupustelijan virka ollut hänen heiniään. 

Eräs asia joka taasen sopi Vilgotille, on lime-kookoskaurajogurtti, jota hän maistoi aikapäiviä sitten.
Hän kertoo, että lime ja kookos ovat molemmat sen verran suuria persoonallisuuksia, että vaikka jogurttia miten sekoitteli niin maut eivät sekoittuneet. Molemmat yrittivät olla parempia ja vahvempia, ja tuntui siltä, kuin olisi syönyt kahta asiaa samaan aikaan. Se maistui kuulemma oudolla tavalla hyvältä.
Valmistaja ilmeisesti ostettiin, mutta Vilgot epäilee, että tämän kyseisen jogurtin valmistus lopetettiin jo ennen sitä. 

Vielä viimeinen kysymys ennen Inkoon lastenkirjastonhoitajan vapauttamista. Mikä on asia tai tapa, jota hän yrittää sisällyttää elämäänsä juuri nyt? 

No ei sitten muuta kuin hommiin! Lykkyä pyttyyn, Vilgot! Tosi kivaa, että olet meidän kollega. 🙂