Taidegrafiikkaa salin täydeltä Wilhelmsdalin elokuun taidenäyttelyssä
Wilhelmsdalin suuressa salissa käy melkoinen hulina, kun elokuun taiteilija, Susanna Suikkari, ripustaa teoksiaan seinille. Taulujen suloiset, värikkäät linnut kätkevät syvän sanoman pehmoisten siipiensä alle.
Taidegraafikko Susanna suoristaa luontoaiheisia tauluja salin seinällä. Kauniit linnut, sudenkorennot ja merihenkiset teokset herättävät saman tien ihastusta allekirjoittaneessa.
Susanna ei ole eilisen teeren poikia mitä grafiikkaan tulee – hän oli jo vuonna 1993 mukana ensimmäisessä valtakunnallisessa grafiikan näyttelyssä.
Näihin aikoihin Susanna opiskeli vielä sisustusarkkitehtuuria ja huonekalusuunnittelua TaiK:ssa, mutta työura taidegrafiikan parissa kutkutteli jatkuvasti enenevissä määrin. Vaikka grafiikka jäi välillä 10 vuoden tauolle, ei se kadonnut mielestä missään vaiheessa.
Susanna yritti useampaan otteeseen TaiK:ssa päästä grafiikan kursseille mukaan, mutta huippusuositut paikat menivät aina nenän edestä. Eräänä päivänä häntä kuitenkin lykästi ja kourassa komeili kutsu kurssille. Susanna tiesi, että tämä on koukuttava taiteenlaji, ja jos hän vain pääsee kunnon kurssille, niin sitten se on menoa – ja niinhän se olikin!
Kun vihdoin pääsin opiskelemaan grafiikkaa, niin se oli saman tien menoa. Lama-aika näytti mitä sisustusarkkitehtien työlle tapahtuu ja päätin että nyt teen jotain mitä todella haluan ja alan etsimään sopivaa työhuonetta. Näin heittäydyin taidegrafiikan puolelle, Susanna kertoo.
Näistä jännittävistä hetkistä lähtien Susanna onkin paiskinut menemään monimuotoisen taidegrafiikan parissa.
Omien töiden tykö tuli vähitellen opetustyöt pitkin poikin Suomen maata. Tämä taiteenlaji on hyvinkin teknistä tekemistä – kun tiettyjä menetelmiä käyttää jatkuvasti arjessa, on helppo opettaa myös muita samaisten oppien mukaisesti.
Taidegrafiikka on edistynyt valtavasti, ja perinteisten menetelmien rinnalle on tullut hurjasti uusia tapoja tehdä taidegrafiikkaa, rikastuttaen samalla kuvakerrontaa. Susanna käyttää itse mahdollisimman paljon vähemmän haitallisia menetelmiä, ja esimerkiksi Wilhelmsdalissakin nähtävässä krokotiiliaiheisessa “Lounasaika” -teoksessa hän on hyödyntänyt pikakahvia.
Kotipihan talitintit syövät kädestä ja ruokkivat inspiraatiota
“Lintu on ilmeikäs ja hauska otus. Se kuvaa ihmiselämän tuntemuksia.“
Iloa ja naurua tihkuva taidegraafikko julistaa ympäröivän luonnon yhdeksi suurimmaksi inspiraationsa lähteeksi. Varsinkin linnut ovat Susannalle tärkeitä.
Lintujen sielunmaisemaa jo pidemmän aikaa tutkinut Susanna ymmärtää niitä, ja ne ymmärtävät häntä. Myös muut eläimet, kalat sekä meri ovat tärkeitä elementtejä ja inspiraation lähteitä.
Susanna kertoo nauraen, että kyseessä ei myöskään aina ole Suomen luonto, josta hän ammentaa inspiraatiota. “Lounasaika” -teoksesta piti alkujaan tulla kaunis ja koskettava, suomalaisuutta henkivä teos, mutta nyt siinä komeileekin käärmeenvihreä valtava krokotiili.
Krokotiilin kaverina voi nähdä aitojen kärsimyskukan lehtiä kuvioina, sillä Susanna hyödyntää usein oman pihan kasveja töissään. Näin tehtäessä laatta käsitellään ensin vahalla, jonka jälkeen lehti painetaan pinnalle, laitetaan prässin läpi ja otetaan pois. Seurauksena jäljelle jää lehden kaunis kuvio. Nerokasta!
Teosten taustalla on tarinoita ja tunteita
Susannan teokset ovat värikkäitä ja kauniita, mutta kuvissa on syvä merkitys. Taidegraafikko esittelee esimerkkinä pikkuruista lintuaiheista ”Tuntematon…” -teosta koronan kurittamilta ajoilta, jolloin isot teokset eivät tuntuneet hänen mukaansa oikeilta. Kuvassa emolintu suojelee muniaan ja jälkikasvuaan lähestyvältä tuntemattomalta uhalta. Taideteos on herkkä ja tunteikas.
Susannan teosten värimaailmat ovat ylipäätään hyvin tarkkaan harkittuja ja ne vangitsevat katsojan pohdiskelemaan teoksen syvempää merkitystä.
Myös huumori on Susannalle tärkeä elementti. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista ja me kaipaamme kaikki välillä hieman irtiottoja.
Omassa työssä ei ole mitään ihanampaa kuin se hetki, kun ottaa ensimmäisen vedoksen ja saa nauraa. Aihepiiri saattaa olla vakavampikin, mutta pyrin käsittelemään tämmöisiä asioita huumorin kautta.
Susanna on erikoistunut metalligrafiikan syövytysmenetelmiin. Teokset on toteutettu kahdella tai kolmella laatalla tai monotypialla, lisäämällä ja poistamalla väriä sekä telaamalla väripintoja.
Grafiikan maailma elää ja uusia menetelmiä tulee koko ajan. Susanna kertoo, että on todella mielenkiintoista soveltaa menetelmiä, kehittää niitä itse eteenpäin ja katsoa mitä tapahtuu.
“Kaikki mitkä näistä käsistä tulee eivät välttämättä löydä aina seinille asti. Mappi Ö voi olla aika laaja!”
Kaikki Susannan teokset ovat myynnissä, ja niitä voi ostaa myös vedoksina. Näyttelyn teokset ovat vaihtokehyksissä ja ne voidaan viedä kehystäjälle, jos haluaa, että kehykset sopivat oman kodin tyyliin.
Syksy tuo opetustyöt tullessaan
Kun syksy saapuu, heittäytyy Susanna takaisin opetustyön pariin tehden omia juttuja viikonloppuisin ja loma-aikoina. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää muun muassa taidegrafiikan opetustyön jatkaminen, ehkä enemmän tekniikkapainotteisten lyhytkurssien muodossa.
Grafiikka on pitkäjänteistä tekemistä, ja monet graafikot tekevätkin näyttelyteoksiaan omalla työpajalla kesälomillaan.
Susanna mainitsee vielä lopuksi, että hänestä on hienoa olla elokuun taiteilija, ja että on mahtavaa, kun tätä Wilhelmsdalin kaunista salia käytetään näyttelyiden järjestämiseen. Hän toivoo, että tämä perinne jatkuu tulevaisuudessakin, ja näin olimmekin onneksi suunnitelleet!
20.8. sunnuntaina Susanna on paikalla klo 11-15. Tervetuloa taiteilijatapaamiseen!
Elokuussa arki pukkaa päälle, ja suuri sali on toisinaan käytössä. Alla lista ajoista, jolloin sali on varattu, eikä teoksia valitettavasti pääse ihastelemaan:
- 4.-6.8. kaikki päivät
- 15.8. klo 13-16.30
- 16.8. koko päivän
- 17.8. klo 9-17
- 21.8. klo 18-20
- 22.8. klo 13 ->
- 23.8. klo 18-21
- 24.8. klo 18-21
- 28.8. klo 18-20
- 29.8. koko päivän
- 30.8. klo 9-14 ja 18-21
