Kyytiläisen kuulumisia – Kymmenen minuutin ja kymmenen tunnin matkoja kaikkiin ilmansuuntiin
Inkoolaisystävälle talkoisiin, lomamatkalle tai konttorille työpäiväksi; sairaalaan, museoon, kokoukseen tai konserttiin; pyöräkorjaamoon, aalloille virkistymään tai sukulaisvierailuille – tätä kyytiläistä kuljettavat hyvin monenlaiset matkaketjut.
Usein matka alkaa pyörällä pysäkille polkien. Useamman kerran vuodessa on suunta polkupyörän kanssa myös Karjaalle pyörähuoltoon: paluumatka saattaa taittua kuitenkin omin voimin. Vain ruokakauppamatkat, kahvilavierailut ja uintiretket useimmiten sujuvat kokonaan ilman joukkoliikennettä.
Joskus tulee turvauduttua myös Inkyytiin(avautuu uuteen ikkunaan) – sillä pääsisi kesällä vaivatta vaikkapa Lomamäen lemmikkipuistoon tai Kopparnäsiin.
Koska perheessä ei ole autoa, ovat Matkahuollon nettisivu ja Reitit ja Liput -sovellus aikatauluhakuineen ahkerassa käytössä. Onneksi moni Inkoosta lähtevä vuoro on myös helppo yhdistää VR:n tai HSL:n liikenteeseen.
Pyöräilystä liikkumisen ilon löytänyt osaa myös arvostaa eri kaupunkien yhteiskäyttöpolkupyöriä! HSL:n kaupunkipyörillä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) matka jatkuu edullisesti ja sujuvasti, ja esimerkiksi Raaseporissa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) niillä ehtii useampaan paikkaan samalla reissulla. Ja usein vielä hienoja merenrantareittejä pitkin!
Joskus taas on kätevää ottaa oma polkupyörä mukaan: täytyy vain etukäteen varmistaa, että vuoro ajetaan riittävän isolla bussilla. Kesän Barösund-vuorot ovat tuoneet myös mahdollisuuden helpottaa hellepäivän pyöräretkiä: pyörä mukaan veneeseen, ja paluu rauhallisesti polkien. Tai sitten Barösundin torilla ja muissa palveluissa voi käväistä myös bussilla(avautuu uuteen ikkunaan).
Helsingin-matkoilla Elinan valinta on sarjalippu: 50 matkan käyttämiseen on aikaa lähes puoli vuotta, ja vain satunnaisesti toimistolle kulkevalle se on edullisin vaihtoehto. Nykyinen sähköinen sarjalippu myös näyttää voimassaolomatkan ja käyttämättömien matkojen määrän suoraan – aiemmin näitä piti itse seurata ja jokaiselle eri yhteysvälin sarjalipulle piti olla oma korttinsa.
Matkatessa ei koskaan tule tylsää… aina voi torkahtaa, lueskella kunnan tai hyvinvointialueen esityslistoja ja nähtävillä olevia aineistoja sekä vastailla sähköposteihin. Käsitöitäkin voisi tehdä, mutta nykyään ei tule muistettua lankaa ja virkkuukoukkua mukaan.
Vaikka Länsi-Uusimaa on Elinan ehdoton suosikkialue niin arjessa kuin lomailussakin, on hän viime aikoina matkaillut julkisella liikenteellä niin Kolille, Vaasaan, Tampereelle kuin Lahteenkin. Reissu alkaa aina lähipysäkiltä ja jatkuu seikkailuina uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuen!