Perinteikkäällä Skavuddenilla kasvatetaan uusia sukupolvia kunnioittamaan luontoa
Inkoossa on paljon
kauniita paikkoja. Yksi näistä helmistä on partiolaisten leirikeskus Kavalahti Skavuddenissa.
Keskusta ympäröi kolmelta suunnalta sankka metsä ja Marsjön kimmellys etelässä
kutsuen niin partiolaisia kuin muita nauttimaan luonnonrauhasta.
Syyssateen piiskatessa tuulilasia käännymme kantatieltä
51 Björnvikintielle. Taivas on maanantaisen harmaa. Aurinkokin on vaientanut
herätyskellon ja vetänyt peiton ylleen; tänään ei tule ollenkaan valoisaa.
Kavalahti on kuitenkin kaunis.
Oksat roikkuvat raskaina, mutta silti tulevat mieleen
myöhäiset kesäillat rannalla, grillimakkaran tuoksu leiritulella ja
luottamukselliset keskustelut saunan hämärässä pitkän seikkailuntäyteisen
päivän jälkeen.
– Olen oleskellut Kavalahdessa aivan pienestä saakka,
sanoo Iiro ”Ige” Auvinen.
– Lempivuodenaikani on kesä, mutta leirikeskuksessa voi
hyvin olla ympäri vuoden. Yhtenä talvena telttailimme metsässä ja käytimme
leirikeskusta tukikohtana.
Auvinen on Inkoon Samoilijoiden partiojohtaja. Hän
liittyi partioon toisella luokalla. Siitä on 16 vuotta. Vuosien kuluessa
Kavalahdesta on kertynyt lukematon määrä muistoja.
– Muistan erityisen hyvin erään kerran lukioiässä. Meitä
oli täällä kaveriporukka Inkoosta, Siuntiosta ja Kirkkonummelta. Olimme
tutustuneet partiossa. Haastoimme toisemme valvomaan 24 tuntia yhteen menoon.
Se oli hauskaa!
Mukavaan
leirikeskukseen ovat kaikki tervetulleita
Kavalahden leirikeskuksen omistaa Pääkaupunkiseudun partiolaiset. Yhdistys osti leirikeskuksen 1997.
Paikalla oli tuolloin vain päärakennus Lassila, punainen talo valkoisine
nurkkalautoineen, ja muutamia talousrakennuksia.
Nyt paikalla on kolme hirsimajaa, laavu, saunarakennus ja
tuliterä kokoustila mm. seminaaritoimintaa varten. Rantakallion huipulla on
lisäksi rustiikkinen kappeli.
– Kavalahdessa on parasta paikan monipuolisuus, kertoo
kiinteistövastaava Timo Pääskynkivi,
joka vastaa leirikeskuksen ylläpidosta ja kehittämisestä.
– Tämä on mukava leirikeskus, johon kaikki ovat
tervetulleita. Partiolaisille on tärkeää nuorisotoiminta ja luonto, mutta emme
halua pitää asioita itsellämme, vaan olla avoimia myös muille.
Esimerkkinä tästä Pääkaupunkiseudun partiolaiset rakensi
uuden grillikatoksen ja uudet pukuhuoneet läheiselle Björnvikenin uimarannalle.
Tämä lahja yleisölle oli osa Suomi 100 -juhlallisuuksista vuonna 2017.
Kavalahden historia ulottuu kuitenkin kauemmas kuin
Suomen satavuotisen itsenäisyyden alkuaikaan. Aina 1700-luvulle saakka; aikaan
jolloin Inkoo ja Suomi edelleen olivat osa itäistä Ruotsia.
– Kavalahdella on pitkä ja värikäs historia, sanoo
Pääskynkivi.
Kovaa elämää
Skavuddenin historia alkaa oikeastaan vieläkin kauempaa.
Ensimmäiset todisteet asutuksesta Inkoossa ovat
kampakeraamiselta ajalta yli 4 000 vuoden takaa. Suurin osa Inkoota oli
tuolloin saaristoa. Marsjön oli juuri kuroutunut lahdesta järveksi. Skavuddenin
kukkuloilla on todennäköisesti liikkunut ihmisiä tuona aikana, mutta heistä
emme tiedä mitään.
Paikka mainitaan ensi kerran historiankirjoissa
1700-luvulta. Tila, jolla Kavalahti nyt sijaitsee, oli alun perin
sotilastorppa, Nederbyn torppa Utanåkerin kylässä. Valtakunnan palveluksessa
olevat sotilaat saivat tuolloin palan maata asuttavaksi ja viljeltäväksi rauhan
aikana. Siten kruunun ei tarvinnut itse majoittaa ja ruokkia sotaväkeään.
Tämä ei ollut seudun ainoa tila, jotka käytettiin tähän
tarkoitukseen. Marsjön toisella puolella sijaitsee Pistolsviken, joka on saanut
nimensä siellä olleen sotilastorpan mukaan.
Tästä ja paljon muusta voi lukea Annukka Jentzenin (ent. Seppälä) historiikista Skavudd – inkoolaisen tilan historia.
Pitkän historiansa aikana Skavudden on todistanut
dramaattisia tapahtumia.
Kuva: Nils ja Marita Avellanin valokuva-albumi.
Erityisen liikuttava on Ines Avellanin kohtalo.
Oli vuosi 1926. Ines Avellan oli 33-vuotias ja juuri
synnyttänyt neljännen lapsensa, Margitin.
Elämä hymyili, joulu teki tuloaan. Mutta joulunpyhinä perheen isä, Albert Avellan sairastui
keuhkokuumeeseen. Tauti eteni nopeasti ja hän kuoli uudenvuodenaattona muutama
päivä myöhemmin.
Penisilliini olisi pelastanut hänen henkensä, mutta sitä
ei ollut vielä keksitty.
Ines Avellan oli nyt leski ja neljän lapsen äiti – nuorin
lapsista vain parikuinen. Tuolloin ei vielä maksettu leskeneläkettä, joten hän
joutui jatkamaan tilan hoitoa. Oli talvi. Tietä ei ollut, vain yli jäätyneen
Marsjön.
Hänen elämästään tuli eristynyttä ja ankaraa synkän
metsän ja korkeiden kallioiden keskellä.
Moderni leirikeskus
On vaikea kuvitella, miten kovaa elämä saattoi olla
Skavuddenilla. Nykyisin paikalla on moderni leirikeskus kaikkine
mukavuuksineen.
Leirikeskuksen kokonaisala on noin 150 hehtaaria. Alue
laajeni reilusti muutamia vuosia sitten, kun partiolaiset ostivat suuren
maa-alan Inkoon kunnalta. Suhteellisen pienen Inkoon Samoilijoiden
partiojohtajana Iiro Auvinen näkee täällä paljon mahdollisuuksia.
– Vesi on lähellä ja metsä tarjoaa hyviä jäljitysreittejä
– ja lisäksi tunnemme ympäristön hyvin, mikä helpottaa toiminnan suunnittelua,
sanoo Auvinen.
Seisomme uudessa huippumodernissa päärakennuksessa. Sade
valuu alas uusia syöksyputkia katsellessamme yli laajan niityn. Paikalla, jolla
Ines Avellan raatoi, pelataan nykyisin jalkapalloa kesäisin.
Myös ruotsinkielisen Ingå Scouter rf.:n partionjohtaja Anni Dahlén kiittelee Kavalahden
mahdollisuuksia.
– Olemme järjestäneet Kavalahdessa kesäleirejä ja tapaamisia
ystävyyskuntiemme partiolaisille. Minulla on täältä paljon hienoja muistoa,
tämä on mainio paikka. Täällä on uimaranta, niitty ja laaja metsä, jossa
harrastaa jäljitystä ja suunnistusta.
Iiro Auvinen on samaa mieltä.
– Täällä keskellä
metsää voi nauttia luonnonrauhasta, vaikka kantatie 51 ei olekaan kovin
kaukana.
Kiitos luonnolle
Hän hiljenee. On aivan hiljaista.
Olemme nousseet polkua partiolaisten kappelikalliolle.
Auvisessa nousu ei tunnu. Hän seisoo stoalaisesti molemmat jalat maassa, juurtuneena
kuin puu keltaisine takkeineen ja vahattuine viiksineen.
Kappeli ei ole klassinen evankelisluterilainen pyhättö.
Se muistuttaa lähinnä lappalaista laavua penkkirivit korvaavine kantoineen.
Alttaritaulun tilalla on metsä.
Ilman etuosan puuristiä kappelia voisia erehtyä luulemaan
Väinämöiselle omistetuksi alttariksi.
– Partiotoiminta oli alkujaan läheisessä yhteydessä
kirkkoon, kertoo Auvinen.
– Vielä nytkin partiovala vannotaan Jumalalle, ja Inkoon
Samoilijoiden tukikohta on Inkoon seurakunnan omistamassa rakennuksessa. Itse
asiassa suurin osa maailman partiolaisista on nykyisin muslimeja. Kukin vannoo
valan omalle Jumalalleen. Jollekin se voi olla luonto.
TEKSTI & KUVA:
Benjamin Lundin
