HC Berg luo Inkoon ateljeestaan taidetta maailman joka kolkkaan
Kolme
munkkia meditoi joka päivä 300 000 imupillistä tehdyn seinän edessä Kioton
kuutemppelissä Japanissa. Taideteoksen on luonut maailmankuulu taiteilija Hans-Christian
”HC” Berg, jolla on ateljee Inkoon Västankvarnin vehreässä lehtomaisemassa.
Tultuaan valituksi Suomen Vuoden nuoreksi
taiteilijaksi 2007 Berg on saanut tasaisesti nimeä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Samana vuonna, jolloin Berg sai
huomionosoituksen, hän asettui myös asumaan Inkooseen. Vanhasta kotitalouskoulusta,
jossa on 14 tulisijaa – joista yksikään kylläkään ei toiminut – hän löysi
täydellisen ateljeen.
– Inkoosta joutuu helposti mihin tahansa Suomeen
tai maailmalle. Pääsen yhtä nopeasti Helsingin keskustaan kuin Helsinki-Vantaan
lentoasemalle, sanoo Berg.
Rehellistä
työtä
Suurin syy muuttoon oli kuitenkin, että hän
tarvitsi tilaa. Paljon tilaa.
– Helsingistä voi vuokrata yhden huoneen. Se
ehkä riittää, jos maalaa, eikä käytä koneita.
Ja koneitahan Bergillä on. Hän työstää hyvin
erilaisia materiaaleja, kuten metallia, lasia ja muovia. Useimmiten hän
valmistaa prototyypin ateljeessaan. Sen jälkeen hän tekee yhteistyötä paikallisten
teollisuusyritysten kanssa toteuttaen teokset suuressa mittakaavassa.
Sanoisitko olevasi enemmän seppä kuin van Gogh -tyyppi?
– Minussa taitaa olla vähän kumpaakin. Joinakin
päivinä, kun olen työstänyt metallia, ovat kädet, kasvot – kaikki! – aivan mustat,
ja haluan vain kastaa itseni kylmään ja puhtaaseen veteen. Niinä hetkinä työni
muistuttaa sepän työtä. Seuraavassa hetkessä saatan kuitenkin lähteä cocktailkutsuille,
eikä van Gogh koskaan tainnut käydä sellaisissa.
Berg kertoo vaihtavansa tiettyinä päivinä
vaatteita neljä tai viisi kertaa tilanteen mukaan. Juuri tänään hän on
pukeutunut rentoon pikeepaitaan, farkkushortseihin ja sandaaleihin. Hän
heittelee ulkona palloa eläkkeellä olevalle poliisikoira Päreelle.
Ateljeerakennus palvelee myös Bergin perheen kotina.
– Västankvarnissa on todella kaunis
kulttuurimiljöö. Täällä on hienoa ajella hiekkateitä halki kumpuilevan maiseman
ja ohi vanhojen maatilojen, sanoo Berg.
HC Bergin ateljeen naapurissa sijaitsee
Västankvarns skola, Inkoon ainoa kyläkoulu. Sijainti on perheen kannalta
mainio, koska poika on jo kouluiässä ja tytär aloittaa siellä myös aikanaan. Perheeseen
kuuluu myös äiti, Satu Halttunen,
hänkin menestynyt taiteenlajissaan.
– Hän on nykytanssija. Tiettyyn pisteeseen
meillä on samanlaiset urat. Olemme tasa-arvoinen perhe, meillä ei ole
konservatiivisia rooleja. Tai ehkä vähän konservatiivisuutta on tullut vuosien
kuluessa, mutta pohjimmiltaan olemme molemmat liberaaleja taiteilijasieluja.
Lähtökohta on puhdas, voisi sanoa, toteaa Berg.
Ateljee
avautuu yleisölle
HC Berg osallistuu vuosittain
Konstrundan-tapahtumaan, jossa taiteilijat ympäri Suomen avaavat ateljeidensa
ovet yleisölle. Vuonna 2018 Konstrundan järjestetään 8.-9. syyskuuta.
Haastattelua tehtäessä ovien avautumiseen on
kauan, mutta ateljeessa ei kuitenkaan vallitse minkäänlaista luovaa kaaosta. Vanhat
koulusalit ovat ilmavia, valoisia ja tilavia. Katossa kimaltelee kaksi
metalliliuskoista tehtyä kotkaa. Seinillä on lasimaista taidetta, joiden
pyörteisiin voi hukkua, ellei pidä varaansa.
Lohkare, joka ensi silmäyksellä näyttää olevan
lähes läpinäkyvää lasia, koostuu tarkemmin katsoessa valtavasta määrästä
valkoisia imupillejä. Se on pienempi versio teoksesta, joka Bergillä yhtenä
ensimmäisistä länsimaisen koulutuksen saaneista taiteilijoista oli kunnia
rakentaa Kiyomizudera-jojuin kuutemppeliin Kiotoon. Temppeli on yksi nousevan
auringon maan kauneimmista paikoista, ja tunnettu puutarhastaan, jossa voi
nähdä kuun heijastuvan peilikirkkaaseen lampeen. Bergin luomus oli osa Kyoto
Art Walks -tapahtumaa.
– Siihen upposi noin 300 000 imupilliä. Taideteos
valmistui ja palatessani seuraavana päivänä sen edessä istui kolme munkkia meditoimassa.
He tekevät niin joka päivä. Joku teoksessa puhutteli heitä, kertoo Berg.
Kaksi
silmäparia aina erilaisia
65 tonnia.
Niin paljon Hans-Christian Bergin viimeisin
luomus painaa valmistuttuaan. Nereidi sijoitetaan keskeiselle paikalle uudelle
Redin asuinalueelle Helsingin Kalasatamaan.
Tämä nereidi – kreikkalaisen mytologian
merinymfi – on leikkiä optisilla illuusioilla. Se on tehty metallilevyistä,
jotka muodostavat rintakuvan. Teos näyttää erilaiselta riippuen siitä, mistä
kulmasta sitä katsoo. Optiikka on ominaista Bergin taiteelle. Se kiehtoo
häntä.
– Jotkut taideteoksista saattavat näyttää
harjaantumattomalle silmälle samalta, mutta kaikissa on pieniä eroja. Lisäksi
ne näyttävät erilaisilta kuvakulmasta – ja katsojasta – riippuen, sanoo Berg.
– Mona-Lisasta esimerkiksi voi sanoa sen
esittävän hymyilevää Mona-Lisaa. Hymyn syystä jokaisella voi olla oma
käsityksensä, mutta taideteos on staattinen. Optisen taiteen kanssa on toisin.
Silmät taittavat eri tavoin, jotkut ovat jopa värisokeita. Katsojan ja
taideteosten kohtaamisessa syntyy aivan uusi narratiivi.
Taiteenrakastajana HC Berg arvostaa myös
Inkoon luontoa – meren hiomista silokallioista reheviin lehtimetsiin.
– Luonnon ollessa kauneimmillaan ihminen ei
oikeastaan tarvitse enempää. Sillä on kaikki hyvän taiteen ominaisuudet.
TEKSTI
& KUVA: Benjamin Lundin