Jarl Boström: ”Kaikella on aikansa”
Artikkeli on aiemmin julkaistu Inkoon Kompass 2018 –lehdessä.
Berliinin muuri kaatui kuukausi siitä, kun hän
aloitti Inkoon kunnanjohtajana. Inkoossa on tapahtunut paljon 30 viime vuoden
aikana, mutta Jarl Boström ei halua kunniaa mistään. Hän harmittelee sen sijaan
sitä, ettei kuntaan saatu liikenneympyrää.
Jarl Boström suhtautuu
vastahakoisesti koko haastatteluun.
Hän vastaa
viikkoja välttelevästi ja on olevinaan uppoutunut lakikirjoihin, kun taas
lähestyn. Mumisee, että ”katsotaan myöhemmin tänään”. Pari tuntia myöhemmin
vastaus kuuluu ”katsotaan sitten huomenna”.
Viimein rohkaistun
ja koputan kulmahuoneen suljettuun oveen. En joudu heti ulosajetuksi. Otan sen
hyvänä merkkinä ja istahdan alas.
Hän istuu
kumartuneena näppäimistönsä ylle. Sormet naputtelevat. Otsa syvissä rypyissä. Kasvot
kuvastavat jokaista pientä huolta, jonka hän on joutunut ratkaisemaan vuosinaan
Inkoon kunnan ruorissa.
Silmäkulmissa on naurunryppyseittiä.
Ilonaiheitakin on ollut.
Hän nostaa
päänsä, poraa katseensa minuun ja sanoo:
– Sinä senkin! Miten
tämä oikein hoidetaan?
On nimittäin
ongelma. Jarl Boström inhoaa sanaa ”minä”. Yrittäessäni klassisia eläköitymyshaastattelukysymyksiä
hän kiemurtelee vaivaantuneesti ja mutisee ”ei,ei,ei”. Ja tuhahtaa joskus paheksuvasti.
– Kaikki perustuu
siihen, että asioita tehdään yhdessä. Kukaan ei voi tehdä mitään yksin, sanoo Boström.
Onko joku, jota haluat kiittää?
– Siitä tulee
pitkä luettelo. Ja vaarallinen, jos unohdan jonkun.
Muuttaa sitten mieltään.
– Tai kyllä!
Yhden henkilön haluaisin nostaa esiin. Hänen nimensä on Henrik ”Henkka” Wickström, enkä nyt tarkoita Inkoon
kunnanhallituksen samannimistä puheenjohtajaa. Wickström oli Uudenmaan
virkistysalueyhdistyksen toiminnanjohtaja ja hänen aikaansaannostaan on, että
Kopparnäsistä tuli yleinen virkistysalue. Hän teki uskomatonta työtä ja otti
suuren henkilökohtaisen ja taloudellisen riskin. Ihailen hänen
rohkeuttaan.
Kopparnäsin
niemen virkistysaluetta saaristoineen kutsutaan nykyisin Inkoon vihreiksi keuhkoiksi
ja se onkin yksi kunnan todellisista helmistä. Paikalla käy runsaasti väkeä – jotkut
tulevat vaeltamaan pitkin luontopolkuja, toiset ihailemaan kallioita.
Käytkö siellä usein?
– Liikun joka
puolella Inkoota.
Kolmessakymmenessä
vuodessa on tapahtunut paljon. Ei vain maailmassa, vaan myös Inkoossa. Kunta on
hankkinut hyvän maineen turvallisena paikkana, jossa on vakaa talous ja
onnelliset asukkaat.
– Se, mitä
Inkoossa on tapahtunut 1989-2018, on riippunut monista eri tekijöistä. Ei vain
kunnassa vaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Inkoo on muuttunut ja tulee
muuttumaan. Uhkiakin on. Tärkeintä on, että pidämme yhtä.
Minkälainen Inkoon on 30
vuoden kuluttua?
– Ei ainakaan
samanlainen kuin nyt. Elämme hyvin suurta siirtymäkautta. Digitalisaatio tulee
ja muuttaa maailmaa. Elämme aikaa, joka vaatii muutoksia.
Inkoon kunta on
myös aktiivisesti kannustanut ajatteluun yli tavanomaisen. Esimerkkinä tästä on
huippumoderni Inkoonrannan asuinalue, jota kehitetään yhteistyössä Suomen
Asuntomessujen ja rallin maailmanmestarin, Marcus
Grönholmin Inkoon Kuntakehitys Oy:n kanssa.
– On oltava koko
ajan aktiivinen ja katsottava eteenpäin. Ei saa jäädä passiiviseksi, vaan on
jaksettava olla kärjessä.
Mainitsit aikaisemmin uhat. Millaisia
uhkakuvat ovat?
– Uhkakuvia tulee
ja menee, kysymykset pysyvät. Tiedätkö, koska tulee olleeksi kauan mukana? Kun
istuu kokouksessa ja kuuntelee yhtä briljanttia ideaa toisensa jälkeen, ja toteaa
asioiden nousevan esille jo kolmatta kertaa. Kysymys on joskus valtavan tärkeä,
ja jää sitten unohduksiin.
Boström mainitsee
esimerkkinä matkailun. Hän korostaa, että läntinen Uusimaa ja Inkoo ovat
vihreitä alueita, ja että se on käytettävä hyödyksi. Matkailun haasteena on
kuitenkin houkutella kävijöitä muinakin vuodenaikoina kuin kesällä.
– Mutta se on
elinkeinoelämän tehtävä. Siitä ei hyvää seuraa, jos kunnat sekaantuvat
asioihin.
Jarl Boströmin
puhelin soi. Västra Nyland -sanomalehden Inkoon toimittaja Mira Strandberg soittaa. Boström vastaa iloisesti. Hän puhuu
lehdistön kanssa vapautuneesti antaen kuitenkin kysymyksiin asiallisia ja
informatiivisia vastauksia. Strandberg kuulostaa iloiselta; aivan kuin Iloinen
Inkoo olisi siirtynyt älypuhelimen mikrofonin kautta toimitukseen.
Iloinen Inkoo,
niin. Onko Boström aina ollut iloinen, vai onko 30 vuoden aikana myrskynnyt?
– Säätilastojen mukaan
30 viime vuoteen kyllä mahtuu myrskyjä. Pienempiä ja suurempia, kuten
Tapaninpäivän myrsky muutamia vuosia sitten. Tässä työssä on samanlaista, joskus
myrskyää, joskus tuulee.
Haastatellessani Raaseporin
entistä kaupunginjohtajaa muutama vuosi sitten hän kertoi joskus raskaimpina
aikoina itkeneensä töiden jälkeen. Oletko sinä itkenyt työn jälkeen, Jarl
Boström?
– Ei nyt aivan
niin… Mutta jotkut kokoukset… Kyllä minut on kunnolla tyrmätty. Monesti on
niin, että kriittisessä tilanteessa havaitseekin jäävänsä yksin.
Pienen
paikkakunnan kunnanjohtajana on mahdotonta olla anonyymi. Boströmille se
ei kuitenkaan ole ollut ongelma.
– Olen elänyt tämän
kanssa niin kauan, että siitä on tullut elämäntapa. Kaupassa ihmiset tulevat juttelemaan,
ja tietenkin on kestettävä kritiikkiä. Jos jokin käy hullusti, syy on
kunnanjohtajan. Mutta minä voin aivan hyvin käydä Mamma Miassa. Keskustelut
ovat usein hyvin mielenkiintoisia.
Boström ei
kuitenkaan aio näkyä julkisuudessa eläkeläiseksi siirryttyään. Ei siis poliittista
ehdokkuutta seuraavissa kuntavaaleissa.
– Kun on kerran
jättänyt kunnallisen kentän, ei pidä astua sille uudestaan.
Miltä tuntuu jättää kaikki
tämä taakseen?
– Kaikella on
aikansa. Sille ei voi mitään. On katsottava kiinnostuneena eteenpäin. Mitä
tulee tämän jälkeen? Aina eteenpäin, kunnes heittää pyyhkeen kehään. Mitähän sen
jälkeen tulee?
Mistä olet ylpein?
– Sitä en mene
sanomaan, antaa asioiden puhua puolestaan. Tulemme taas siihen ”minään”- Ei. En
halua korostaa mitään.
Entä suurin epäonnistuminen?
– En aivan onnistunut
saamaan tänne liikenneympyrää. Jokaisella itsekunnioitusta omaavalla kylällä on
oltava liikenneympyrä, ja se jäi toteutumatta. Täällä kyllä tarvittaisiin
useampiakin.
Boströmin
hakiessa Inkoon kunnanjohtajan virkaa pian 30 vuotta sitten, hänellä ei ollut
erityisen selvää kuvaa paikkakunnasta. Hän tiesi, että täällä on hiilivoimala,
siinä suurin piirtein kaikki.
Ensimmäiseen
työhaastatteluunsa tullessaan hän kuitenkin havahtui siihen, miten kaunista
täällä on.
– Mitä näin
ensin? Tämän!
Boström viittaa
yli sataman. Olemme kuvaamassa häntä Inkoonjoen sillalla, jolla hän on saanut
poseerata lukemattomia kertoja vuosien kuluessa. Hiljaa virtaa joki halki kylän
kohti merta. Kyrkfjärdenillä aurinko tanssii aallonharjoilla. Lokki
kirkuu.
– Me täällä
asuvat emme enää näe sitä. Tarvitaan vieraita, jotta Inkoon havahtuu näkemään
taas ulkopuolisen silmin.
Tämän kesäloman
jälkeen Jarl Boström ei enää palaa kulmahuoneeseensa. Sinne asettuu sen sijaan
uusi kunnanjohtaja, Robert Nyman.
Nyman, 44, on
koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri. Hän tulee Inkooseen Raaseporin
kaupungin sivistystoimenjohtajan virasta. Iloinen rannikkokunta on Nymanille tuttu
ennestään, koska hän toimi täällä sivistystoimenjohtajana.
Onko sinulla terveisiä
seuraavalle kunnanjohtajalle, Jarl Boström?
– Tulee kovat
paikat, sanoo Boström ilkikurisesti.
Jarl Boström jäi lomalle 14. toukokuuta ja jää eläkkeelle 30. kesäkuuta, jolloin vt. kunnanjohtaja Robert Nyman aloittaa virallisesti kunnanjohtajana.
TEKSTI & KUVA:
Benjamin Lundin
Faktaruutu
Nimi: Jarl Boström
Asuinpaikka: Inkoo
Syntymäpaikka: Tammisaari
Perhe: Vaimo,
kolme lasta ja lastenlapsia
Tätä et tiennyt:
Soittaa mielellään saksofonia vapaa-aikana