Oopperalaulaja Heikki Oraman toinen jalka Inkoossa
Huippusolisti Heikki Oramalla on toinen jalka
Inkoon rauhassa, toinen maailman oopperalavoilla. Lähde mukaan kierrokselle hänen
mielipaikoilleen paikkakunnalla, joka on ollut hänen kotinsa kolme vuosikymmentä.
Aurinko paistaa kirkkaansiniseltä
taivaalta Heikki Oraman astellessa kävelytietä kohti Inkoon kirjaston
pääsisäänkäyntiä. Hän on vaikuttava näky 197 sentteineen. Orama saa aikaan inhimillisen
auringonpimennyksen.
Orama on suuri
mies muutenkin kuin pituudeltaan. Palkittu bassolaulaja on esiintynyt USA:ssa,
Japanissa ja Espanjassa ja vietti koko 80-luvun Saksan oopperalavoilla. Inkoon
Katajanokan kodissaan hän on asunut 30 vuotta.
Orama iloitsee
päivästä erityisesti, koska on kylmempää.
– Odotan joka
talvi jäiden vahvistumista, jotta pääsen retkiluistelemaan, hän sanoo.
– Kotiovelta
pääsee jäälle minuutissa. Se on aivan upeaa! Rantaviivan tuntumassa on lisäksi
niin matalaa, ettei ole vaaraa, vaikka jää pettää. Sitä kastuu vain nilkkoja
myöten.
Oraman syvä
bassoääni on hypnotisoiva. Ääni on taannut hänen elantonsa lähes koko
aikuisiän.
Haaveena diplomaatin ura
Heikki Orama
syntyi 1953 ja kasvoi Espoon Larsvikissa. Orama oli musikaalinen jo lapsena. Yhdeksänvuotiaana
hänet hyväksyttiin Suomen vanhimpaan poikakuoroon, Cantores Minoresiin. Näiden
”pikkukanttoreiden” suojelija on Suomen tasavallan presidentti.
Orama ei
kuitenkaan koskaan vakavasti harkinnut ammattilaulajan uraa.
– Lukion
ammatinvalinnassa minulla oli kaksi vaihtoehtoa: diplomaatti tai toimittaja.
Ajatus musiikin
opiskelusta syntyi vasta armeija-aikana Haminassa, jossa Orama lauloi
reserviupseerikoulun kuorossa.
– Menin armeijaan
vapaaehtoisena jo 18-vuotiaana. Monet armeijakavereistani olivat lähemmäs
25-vuotiaita ja jo musiikkialan aktiiveja siviilissä. He kuulivat minun
laulavan ja kannustivat panostamaan laulajan uraan.
Armeijan jälkeen
Orama otti yksityistunteja ja aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa vuonna
1973.
– Elämässäni ei
ole ollut monta viikkoa, etten olisi laulanut. En voi kuvitella maailmaa ilman
musiikkia. Se olisi vankila. Jotkut diktatuurit ovatkin kieltäneet klassisen
läntisen musiikin, koska se luo harmoniaa. Liioittelen ehkä vähän, mutta
onnistuneesta konsertista kuulijat lähtevät vähän parempina ihmisinä. Muutoksen
näkee heidän kasvoistaan, kehonkielestään, eleistään ja silmistään. Jotakin
tapahtuu.
”Mikä ihmeellinen sattuma”
Jotakin tapahtui
myös itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2017 Heikki Oraman seistessä
esiintymislavalla.
Inkoo ja
Raasepori juhlivat tuolloin yhdessä satavuotiasta Suomea Inkoon Aktia Areenassa.
Ohjelman päätteeksi Orama täytti salin bassollaan. Ensin kajahti Jarl Hemmerin
ja Otto Palmgrenin Spegling, sitten
Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen.
Ja lopuksi Maamme, kansallislaulumme yhdessä
areenantäyteisen yleisön kanssa.
Yleisö oli
liikuttunut. Erään sotaveteraanin mukaan Oraman esiintyminen oli hänelle koko
päivän kohokohta.
– Se oli mukava
kuulla. Jälkeenpäin olen ajatellut, miten ihmeellinen sattuma oli, että sain
elää juuri tämän hetken Suomen historiaa, sanoo Orama.
Esiintyminen
itsenäisyyspäivän juhlassa oli Oramalle monin tavoin erityinen tapaus. Sanotaan,
että on vaikea olla profeetta omalla maallaan. Kolmesta Inkoon vuosikymmenestään
huolimatta Orama on esiintynyt kotikunnassaan harvoin, ei edes vuosittaisilla
Meri ja Musiikki -kamarimusiikkifestivaaleilla.
– Minua ei ole
koskaan pyydetty, sanoo Orama, jolla ei olisi mitään osallistumista vastaan.
Inkoon kirjaston
hyllyjen lomassa Orama sitä vastoin on tuttu näky. Hän käy kirjastossa lähes
päivittäin lukien kaikki paikallislehdet sekä ruotsiksi että suomeksi.
– Arvostan kirjaston
tietokoneillaan tarjoamaa ePressi-palvelua. Sen kautta voin lukea kaikki
kotimaiset päivälehdet, jo ennen postin tuloa.
Oraman äidinkieli
on suomi, mutta koko haastattelu käydään sujuvasti ruotsiksi.
– Yksi
hienoimmista asioista Inkoossa on kaksikielisyys. Tiedän, että se on klisee,
mutta kaksikielisyys on rikkaus, sanoo Orama.
Itse hän oppi
ruotsin jo varhain leikeissä naapurinlasten kanssa Espoossa.
– He oppivat
puolestaan suomea. Se oli win-win-tilanne.
Inkoon täydellinen sijainti
Arkisin Orama
työskentelee evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa Lohjalla. Hän on Karjalohjan
ja Sammatin seurakuntien kanttori. Jo 27 vuoden ajan hän on onnistunut
yhdistämään virkansa matkustelevan freelance-muusikon elämään.
Kontaktiverkkonsa
ansiosta Orama on kyennyt luomaan Karjalohjalle vahvan konserttiperinteen kansainvälisten
huippuartistien vierailuineen. Yleisön joukossa näkyvät usein entiset
presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen.
– Olen erittäin
ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan Karjalohjalla. Eräässä konsertissa sattui
niin onnellisesti, että ensimmäisellä rivillä istuivat Ahtisaaret, USA:n
silloinen suurlähettiläs Barbara M. Barrett, Suomen entinen USA:n suurlähettiläspari
Jukka ja Etel Valtasaari sekä Sibeliuksen tyttärentytär Marjatta Kirves.
Oraman
asettuminen Inkooseen oli sattumaa. Hän muutti takaisin Saksan-vuosiensa jälkeen,
koska kaipasi Suomeen.
– Minulla oli
koti-ikävä. Minulla oli ystäviä, jotka asuivat Inkoossa, ja he vihjaisivat merinäköalalla
varustetusta huoneistosta, sanoo Orama.
– Kolmenkymmenen
vuoden jälkeenkin viihdyn edelleen päivä päivältä paremmin. Puuttuuko täältä
jotakin? Eipä taida.
Sijainti on
täydellinen, korostaa Orama. Helsinki-Vantaan lentoasemalta pääsee nopeasti
maailmalle. Talvisin hän hiihtelee Inkoon metsissä ja veneilee kesäisin
saaristossa.
– Veneily on
jäänyt viime vuosina vähemmälle. Golf-riippuvuuteni sen sijaan on pahentunut. Se
on jo vakavaa. Onneksi Suomen paras golfkenttä, Pohjan Nordcenter, on vain
puolen tunnin matkan päässä.
Oraman
suosikkipaikka Inkoossa on pienoinen yllätys. Luulisi, että taiteilijasielu
mainitsee meren, luonnon tai keskiaikaisen harmaakivikirkon 1200-luvulta.
Oraman
mansikkapaikka sijaitseekin vain kivenheiton päässä kirjastosta.
Terve sielu terveessä ruumiissa
– Sadan metrin
säteellä voin hoitaa sekä ruumista että sielua. Se on hyvä kombo, sanoo Heikki
Orama.
Aquarius Sporting
Clubin portaista selvitään tottuneesti hengästymättä. Kuntosali kulttuuripersoonan
suosikkipaikkana saattaa kuulostaa oudolta, mutta kaikki salilla käyneet ymmärtävät
miksi. Ralliässä Marcus Grönholmin omistaman Kauppakeskus Strandin yläkerrassa
sijaitseva Aquarius on ainoa laatuaan. Ikkunan
sanotaan olevan huoneen kaunein taideteos, eikä se täällä voisi pitää enemmän
paikkaansa; kuntolaitteiden lomasta avautuu Inkoon saaristo kaikessa
komeudessaan.
– Käyn täällä
lähes joka päivä, sanoo Orama.
Tänään on
kuitenkin lepopäivä.
– Treenasin
neljänä päivänä peräkkäin. Se oli liikaa. Oli vaikea nousta sängystä aamulla.
Kirjaston ja Aquariuksen
lisäksi lähellä Oraman sydäntä on meri. Satamaa kohti kävellessämme kohtaamme
kaksi inkoolaista. Orama huikkaa iloisesti buenos
dìas. Alkaa vilkas keskustelu espanjaksi.
Oraman seistessä
tuttaviensa vieressä hänen pituutensa käy taas ilmeiseksi. Hän on kuin kuolevaisten
pariin laskeutunut jättiläinen. Kuin valon edustaja lempiroolissaan Mozartin
Taikahuilun Sarastrona. Heikki Orama on kuuluisa oopperalaulaja, mutta ei
yhtään ylimielinen, vaan humoristinen, maanläheinen ja pidetty inkoolainen,
joka pysähtyy mielellään vaihtamaan pari sanaa tuttaviensa kanssa.
– Olemme samalla
espanjan kurssilla Inkoon kansalaisopistossa, he kertovat iloisesti.
Suomea, ruotsia,
englantia, saksaa ja italiaa taitava Orama opiskelee kuudentena kielenään espanjaa.
Hänellä on toinen
jalka tukevasti pienessä Inkoossa, mutta toinen koko ajan menossa maailmalle.
Johtotähtenä musiikki
Hetkeä myöhemmin
seisomme Inkoon sataman maalaiturilla. Yöllä satanut ohut lumipeite kimmeltää
kuin kultapöly auringossa. Orama katsoo kaihoisasti merelle yrittäen ehkä
arvioida, miten kauan kestää ennen kuin hän pääsee retkiluistimilleen.
Mistä saat inspiraatiosi?
– Romanttinen
vastaus olisi tietenkin luonto, mutta se ei aivan päde minuun. Se on sisällä
minussa. Sisäinen palo.
Hän hymyilee ja osoittaa
ylöspäin.
– Ehkä se tulee
ylhäältä.
Hän palaa
aikaisempaan ajatukseensa musiikin harmonisoivasta vaikutuksesta mainiten esimerkkinä
Daniel Barenboimin johtaman West-Eastern Divan Orchestran.
– Barenboimilla on
Israelin ja Palestiinan passi, hän on kasvanut Argentiinassa ja johtaa
orkesteria Berliinissä. Todellinen maailmankansalainen siis. Hänen
orkesterissaan soittaa kristittyjä, muslimeja ja juutalaisia. Heidän keskustelunsa
saattavat olla kärkeviä, mutta kun he soittavat yhdessä, syntyy täydellinen
harmonia.
Orama on kristillisen
kirkon mies, mutta pitää musiikkia lähes uskonnollisena.
– Se koskee
oikeastaan kaikkea taidetta. Voit lukea kirjan ja tulla toiseksi ihmiseksi.
Elämä ilman taidetta on uskomattoman köyhää.
TEKSTI & KUVA: Benjamin Lundin