Saaristoyrittäjä: ”Kesäasukkaat ovat parasta Inkoossa”
”Siksi valitsimme Inkoon”
Inkoo
tarjoaa hyvät mahdollisuudet yrittämiselle.
Kunnan sijainti on erinomainen, vain reilut 50
kilometriä länteen Helsingin keskustasta, ja täällä on reilusti tonttimaata
yrityksille ja teollisuudelle. Lisäksi inkoolaiset ovat sekä kielitaitoisia
että hyvin koulutettuja.
Paikalliset yrittäjät kertovat
menestystarinansa artikkelisarjassamme ”Siksi valitsimme Inkoon”.
Tässä kuussa: J-E Holmberg Oy Ab
Barösundissa asuva Jan-Erik Holmberg on toiminut
koko aikuisikänsä yrittäjänä – toimettomana hän ei ole ollut päivääkään. Siitä
hän kiittää Inkoon kesäasukkaita.
Kuka olet?
– Olen yrittäjä
Barösundista. Siinä se melko tyhjentävästi. On vaikea tiivistää lyhyesti, mitä
yritykseni tekee, koska toiminta on niin moninaista. Oikeastaan teen kaikkia
mahdollisia lautta- ja konetöitä saaristossa. Viime vuosina olemme lisäksi panostaneet
ruoppaukseen.
Mikä on taustasi?
– Olen syntynyt
ja kasvanut pienellä maatilalla täällä Barösundissa. Maatila on vielä jäljellä
ja enemmänkin harrastus nykyisin. Kävin koulua Barsösundissa ja opiskelin
Västankvarnin maatalouskoulussa. Yrittäjänä olen periaatteessa toiminut
armeijasta päästyäni.
Miksi päätit ryhtyä yrittäjäksi Inkoossa?
– Jos haluan
tehdä töitä koneiden kanssa ja sellaista, mikä kiinnostaa, ei ole kovin paljon
vaihtoehtoja. Olen aina tykännyt duunata ja olla oma herrani. Saan suunnitella
päiväni ja näen työni tuloksen.
Miten on sujunut?
– Suhteellisen
hyvin. Olen hengissä, eikä takana ole konkursseja. Ilman työtä en ole ollut
päivääkään. Viime vuosina olen investoinut paljon koneisiin ja halleihin. Suurimman
investoinnin tein hankkiessani lautan, m/s Lina vuonna 2014. Tyttäreni nimi on Line,
ja lautta on kastettu hänen nimeään mukaillen. Rekisteröintipaperien jättämisen
kanssa tuli vähän kiire. Lautta on 15 metrin pituinen kuljetuslautta, joka
kantaa noin neljänkymmenen tonnin lastin. Saman tien ostin myös ruoppauskaivinkoneen,
joka sekä kelluu että kulkee maalla. Rahaa paloi, mutta investoinnit ovat
alkaneet maksaa itseään takaisin.
Mikä on parasta Inkoossa?
– Paikkakunta on
sopivan kokoinen – byrokratiankin suhteen. Kaikilla on yhtä pitkä matka
keskustaan, joka on keskellä kuntaa. Ja saaristo tietenkin. Se on kaikkein
parasta.
Miten yhteistyö kunnan kanssa on toiminut?
– Olen aina
saanut vastauksen kysymyksiini. Eniten olemme olleet tekemisissä rakennus- ja
ympäristöpuolen kanssa. Useimmat ympäristöluvat ja ilmoitusasiat hoituvat kuitenkin
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) kautta ja tulevat Inkoon
rakennus- ja ympäristölautakunnalle vain tiedoksi.
Minkälaisia inkoolaiset ovat asiakkaina?
– Oikein mukavia
ja hyviä. Meillä on myös se onnellinen tilanne, että Inkoossa on paljon
kesäasukkaita. Suurin osa asiakkaistamme – noin 90 prosenttia – on juuri
kesävieraita. Se on yksi parhaista asioista tällä paikkakunnalla. Emme voisi
toimia, jos täällä ei olisi kesäasukkaita, jotka sijoittavat kesäpaikkoihinsa.
Suhdanteet ovat vaihdelleet viime vuosina, mutta meitä ne eivät ole juuri
koskettaneet. Sen jälkeen, kun aloitin yrittäjänä 2003, töitä on riittänyt joka
päivä. Joskus ehkä liiankin kanssa.
Mitä haluaisit sanoa muille, jotka miettivät
yrityksen perustamista Inkooseen?
– Siitä vain. Jos
on idea ja asiakaspohjaa niin mikä ettei. Mitä enemmän yrittäjiä täällä on, sen
parempi. Siten myös löytää paikkakunnalta yrityksiä, joiden kanssa voi tehdä
yhteistyötä. Yksi osaa yhtä, toinen toista. Teemme yhteistyötä useiden
rakennusyritysten kanssa. Me kaivamme, he rakentavat.
Mikä on paras muistosi ajaltasi yrittäjänä
paikkakunnalla?
– Oman lautan
hankkiminen oli stressaavaa, mutta tuntui kuitenkin hyvältä. Se oli niin
sanotusti kääntöpiste. Uusi vaihe. En ole rehellisesti sanoen oikein ehtinyt sisäistää
asiaa vielä. Päivät vain kuluvat, ja äkkiä on taas joulu.
Miltä yrityksesi näyttää viiden vuoden kuluttua?
– Toivottavasti
meitä on yhtä monta, ehkä useampiakin ja palvelemme edelleen inkoolaisia ja
kesäasukkaita. Yrityksessä on nyt neljä työntekijää ja se on aika sopiva määrä.
Jos kasvamme vielä lisää, joudumme hakeutumaan kauemmas töihin, ja paperityön
määrä kasvaa. Oikeastaan aioin jo alkaa olla enemmän toimistossa, ja vähentää
koneiden ajoa. Mutta en löytänyt sopivaa kaivinkoneenkuljettajaa ja oli
helpompi löytää joku, joka kirjoittaa laskuja.
TEKSTI: Benjamin Lundin