Inkoo ja Raasepori juhlistivat satavuotista Suomea suurenmoisesti yhdessä
Yhteinen itsenäisyysjuhla veti talon täyteen
Inkoossa 6. joulukuuta. Paikalliset veteraanit tiivistivät juhlan kahdella
sanalla: suurenmoinen kokemus.
– Suomi on kimalainen,
jonka ei oikeastaan pitäisi osata lentää.
Näin sanoi
kirjailija Kjell Westö
juhlapuheessaan. Samaa voisi sanoa kaksikielisestä juhlasta Tillsammans –
Yhdessä.
– Yhteisen juhlan
ensimmäinen suunnittelukokous pidettiin jo niinkin varhain kuin helmikuussa 2015,
kertoo Inkoon kunnan kulttuuri- ja kurssisihteeri Regina Ekblom.
Hän toimi
hankkeen vetäjänä yhdessä Raaseporin kulttuurisektorin Lotta Lerviksin ja Sanna
Himmelroosin kanssa. Kahden kunnan yhteen saattaminen, yli 200 esiintyjän
koordinoiminen sekä kuljetusten, istumapaikkojen ja tarjoilun järjestäminen epämääräiselle
vierasjoukolle ei ollut tehtävistä helpoimpia.
Jotenkin se vain onnistui.
Tunnelmallista taidetta
Vain kapea
keinonurmikaistale 300 neliön esiintymislavan edessä paljasti Aktia Areenan
toimivan arkisin palloiluhallina. Taitelija Petri Horttana, alias Peta von Karis, oli luonut halliin ainutlaatuisen
ilmapiirin taiteellaan, joka koostui lankuista, aidoista suomalaisista
koivuista, Termonovan solumuovista ja sinivalkoisesta valaistuksesta. Inkoon
kouluissa oli lisäksi tehty lippuja ja Inkoon kuvataidekoulussa taideteoksia
Suomen väreissä.
Lumiselta
pysäköintipaikalta sisään astuessaan vieraat joutuivat pysähtymään hetkeksi totutellakseen
tunnelmalliseen hämärään.
Ohjelmassa oli
jokaiselle jotakin. Inkoolaisen Energy Dance Centerin EM-mitalistit tekivät
henkeäsalpaavia voltteja ja taivuttivat vartalonsa mahdottomiin asentoihin. Hurja
Piruetti, joka esitti Veden väki -tanssin,
muuttui kosken kuohuja kuvaavaksi sinivalkoiseksi ihmisruumiiksi. Degerbyrevyyn
esitykset naurattivat ja länsiuusmaalaiset pelimannit ja kansantanssijat saivat
yleisön taputtamaan tahtia. Siinä vain joitakin mainintoja ohjelmasta.
”Koko päivä on ollut hieno”
Ohjelman
jälkeisestä tarjoilusta vastasi Delta Café. Yhdessä pöydässä istui kaksi
veteraania, liki kaimoja.
– Se oli hienoa.
Koko päivä on ollut hieno, sanoi Curt–Henrik
Lindholm, joka arvosti ennen kaikkea basso Heikki Oraman täyteläisiä Spegling
ja Sininen ja valkoinen
-lauluesityksiä.
Kurt-Henrik Damén oli samaa mieltä.
– Suurenmoinen kokemus.
Tillsammans – Yhdessä -juhlassa luotiin katse menneisiin, sotien ja
pettuleivän aikoihin, mutta myös tulevaisuuteen. Juhlaa leimasi ylpeys siitä,
että elämme kaikesta huolimatta melko upeassa maassa. Erityisen hyvin se kävi
ilmi Västra Nylands sång- och musikförbundin juhlakuoron esityksestä Terra Abundantia. Teddy Granrothin teos perustuu kiinalaisen tytön Suomen-vierailustaan
kirjoittamaan tekstiin (Vapaa käännös suomeksi):
”Tämä kansa, tämä hiljainen, outo kansa.
Näennäisesti niin välinpitämätön tästä sinisestä taivaasta, tästä turvallisesta
metsästä, tästä pelottavasta merestä […] tästä yltäkylläisyyden maasta.”
Lisää
juhlakuvia Inkoon kunnan Facebook-sivulla.