Kunnan pyörittäjät
Olemme täällä sinua varten, osa 12: Hallintoassistentit
Kuka johtaa
terveyskeskusta? Millainen on kirjastonhoitajan työpäivä? Mitä kunnantalon
virkamiehet oikein puuhaavat? Tämä artikkelisarja johdattaa Inkoon kunnan
kulisseihin.
He ovat kunnan supersankareita, jotka taistelevat
kopiokoneita ja laskutusohjelmia vastaan. Tutustu hallintoassistentteihin.
Tämän
haastattelun toteutumisprosessi kertoo jotakin siitä, minkälaisia ihmisiä
Inkoon kunnan hallintoassistentit ovat.
Haastattelun ensi
kerran puheeksi tullessa he vitsailevat sen pois ja vastaavat vältellen.
Muutamia päiviä myöhemmin lähetän sähköpostin, jossa toivon ehdotuksia
haastattelupäiväksi. Täydellinen radiohiljaisuus. Ei mitään. Tai kyllä,
hallintoassistentit alkavat vältellä minua katseellaan ja kiihdyttävät
askeleitaan, kun kohtaamme käytävillä.
Viimein lähetän
sähköpostin, jossa sanelen päivämäärän, kellonajan ja tapaamispaikan. Ei
edelleenkään mitään vastausta.
Kuitenkin he
istuvat tottelevaisesti odottaen minua kahvihuoneessa, jossa olen ilmoittanut
haastattelun pidettävän.
– Me olemme
velvollisuudentuntoisia, sanoo Carina
Bäckroos päivähoitokansliasta.
– Ja tottuneita tottelemaan,
sanoo sivistystoimiston Pia Londén leikkiä
laskien.
”Entisiä kanslisteja”
Huone tuoksuu
kodikkaasti kahvilta. Ulkona sataa niin märkää lunta, että se on oikeastaan
sadetta. Lamput on jostakin syystä
sammutettu ja huonetta valaisee vain siniharmaa kajo ikkunoista. Tunnelma olisi
vaisu, elleivät nämä seitsemän naista puhuisi ja nauraisi äänekkäästi.
Mikä hallintoassistentti
oikein on? Jos ei ole perehtynyt kunnalliseen terminologiaan, sana voi
kuulostaa byrokraattiselta. Riitta
Korkman teknisestä toimistosta selittää:
– Olimme ennen
kanslisteja, mutta kehitys on mennyt siihen suuntaan, että tuskin missään
kunnassa enää käytetään sitä titteliä. Joissakin kunnissa on toimistosihteerejä.
Inkoossa päätettiin, että meitä kutsuttaisiin hallintoassistenteiksi, koska
työskentelemme hallinnossa mm. lainsäädäntöön perustuvissa asioissa. Olemme
siis entisiä kanslisteja.
Jonkun mielestä
”entinen kanslisti” kuulostaa sopivan vaatimattomalta titteliltä. Huoneessa
raikuu taas nauru.
Kukaan hallintoassistenteista
ei ollut valmistautunut tähän haastatteluun. Se kertoo paljon siitä, miltä
heidän työpäivänsä näyttää.
– Koskaan ei
tiedä millainen päivä on edessä. Olen ehkä ajatellut laskuttaa, mutta sitten
ilmaantuu jotakin kiireellisempää, sanoo Pia Londén.
– Tai ovesta
tulee asiakas, sanoo Mari Alasimi,
joka on paitsi hallintoassistentti, myös sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä.
Juuri vaihtelu on
sitä, mistä he pitävät työssään.
– Olen ollut työpaikoissa,
joissa tehtävät eivät ole olleet yhtä vaihtelevia. Muita hyviä puolia on se,
että tapaamme paljon ihmisiä – ja että täällä on töissä paljon mukavia ja huumorintajuisia
ihmisiä, jatkaa Alasimi.
Kun esityslistat matkasivat taksilla
Muuttunut ei ole
vain titteli. Myös työn luonne on kehittynyt vuosien kuluessa.
Riitta Korkman tuli
taloon jo vuonna 1989 ja keskustoimiston Mia
Avellan vuotta myöhemmin. He muistelevat kauhunsekaisella nostalgialla,
miten saattoivat viettää päiviä lakkoilevan kopiokoneen ääressä. Vieläkin he
joutuvat joskus kiroilemaan kunnantalon suuren ja monimutkaisen tulostimen
kanssa, mutta nykyisin suuri osa paperityöstä on korvattu digitaalisesti.
– Ennen
kopioitiin uskomattomia määriä, muistelee Avellan.
Kun kopiot
vihdoin oli saatu tulostettua höyryävän kuumiksi pinoiksi, aineisto oli vielä
lajiteltava ja huolehdittava, että vastaanottajat saivat sen ajoissa. Riippumatta
siitä asuivatko he Inkoon kirkonkylässä tai Barösundin kauimmaisen soratien
päässä.
– Ajoin itse
esityslistoja luottamushenkilöille. Tai sitten lähetimme ne taksilla, sanoo Mia
Avellan.
– Tai pyydettiin
jotakin sillä suunnalla asuvaa ottamaan ne mukaansa, sanoo Pia Londén.
Hallintoassistentit
kuitenkin epäröivät, kun heiltä kysyy, onko työtaakka keventynyt.
– On yleinen
käsitys, että työn muuttuessa sähköiseksi se kevenee. Se ei pidä paikkaansa.
Sen sijaan taistelemme erilaisten ohjelmien kanssa. Olemme myös saaneet vuosien
aikana useita lisätehtäviä, sanoo kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja
ympäristöpuolen hallintoassistentti Susanna
Niiranen.
– Digitalisaatio
ei myöskään saa johtaa siihen, että lakkaamme puhumasta kasvotusten. Päivähoitopuolella
on paljon vanhempia – nuoriakin ihmisiä – jotka arvostavat henkilökohtaista palvelua,
sanoo Carina Bäckroos.
14 tunnin päivät eivät pelota
Kullakin
hallintoassistentilla on erityistehtäviä ja erityisosaamista. Riitta Korkmanin
on tunnettava teknistä sektoria koskeva lainsäädäntö, kun taas Susanna Niiranen
hallitsee maankäyttö- ja rakennuslain perin pohjin.
– Kukaan meistä
ei voi hypätä päiväksi toisen tilalle, sanoo Carina Bäckroos.
Uusin talossa on Nina Sjöholm, joka aloitti 2015. Hänen
tittelinsä on oikeastaan toimistosihteeri, mutta hänestä tuli pian yksi
jengistä.
– Aloitin
puhelinvaihteessa ja työskentelin myös kunnan infossa. Olen viihtynyt oikein
hyvin.
Nykyisin hän
työskentelee pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla, mutta huolehtii
myös työntekijöiden työntien seurantajärjestelmästä. Joustava työaika saa
hallintoassistenteilta silkkaa kiitosta. Moni heistä toimii myös lautakunnan sihteerinä.
Iltakokouksen alkua odotellessaan he voivat lyhentää tehtävälistaansa.
– Se on mukavaa.
Puhelin ei soi, ja voi keskittyä työhön täysillä, sanoo Mari Alasimi.
Hallintoassistentit
eivät säiky sitä, että työpäivä vähän venyy.
– Istuin yhdessä
sivistyslautakunnan kokouksessa klo 22 saakka. Päivä alkoi 7.30, sanoo Pia
Londén.
Kaasua käytävällä ja vesivuotoja
Vuosien kuluessa
hallintoassistentit ovat kokeneet yhtä jos toista. Kirjastoa kunnantaloon 2013-2014
rakennettaessa meno oli erityisen turbulenttia. Henkilöstöä kehotettiin
käyttämään kuulosuojamia, seinät tärisivät ja kerran käytävä täyttyi kaasulla.
– Sinä pelastit
silloin henkeni, sanoo Mari Alasimi nauraen Susanna Niiraselle.
– En tuntenut
kaasun hajua. Jos et olisi huutanut ja varoittanut, olisin varmasti jäänyt
sinne.
Toinen uudempi
episodi sattui syksyllä, kun vesijohto tulvi kirkonkylän torille. Riitta
Korkman työskentelee myös Inkoon vesihuoltolaitoksella, ja hän oli
avainasemassa tiedotettaessa asiakkaille, joiden vedentulo katkaistiin vuodon
takia. Sen hän teki niin hyvin, että asiakkaat kiittivät.
– Se oli tosi
jännittävää! Kuin jakso 24 tuntia -sarjasta. Vielä illalla kotona puhuin
puhelimessa teknisen johtajan, Alexandra
Forsénin kanssa ja lähetin viimeisen tiedotteen. Toista oli ennen, jolloin
kirjoitin infokirjeitä ja teknisen laitoksen pojat jakoivat ne kotitalouksien
postilaatikoihin.
Kahvikupit
alkavat tyhjetä. Hallintoassistentit vilkuilevat varovasti kelloihinsa: työ
kutsuu. Ja työt on tehtävä, riippumatta siitä onko kyse vesivuodosta vai aivan
tavallisesta rutiinilaskutuksesta.
– Näinä aikoina
on oltava todella iloinen, jos on työ, josta pitää. Se on ainakin minulle
tärkeämpää kuin raha, sanoo Mari Alasimi lopuksi.
Hän asettaa
kuppinsa tiskikoneeseen. Muut seuraavat esimerkkiä. Pian huone on tyhjillään.
Hallintoassistentit palaavat huoneisiinsa pyörittämään kunnan arkea.
TEKSTI
& KUVAT: Benjamin Lundin
Osa 1: Inkoon terveyskeskus: ”Pyrimme seuraamaan aikaamme ja kehittymään”
Osa 2: Tekninen johtaja: Leka vaihtui melaan
Osa 3: Inkoon kirjasto: Kirjat toivat savolaisen Inkooseen
Osa 4: Kotihoito: ”Olen Aina pitänyt vanhuksista”
Osa 5: Kuntouttava työtoimina: Yhdenkään inkoolaisen ei tarvitse olla toimettomana
Osa 6: Etsivät nuorisotyöntekijät: Kellarimonsterit inkoolaisnuorten puolesta
Osa 7: Naksulan päiväkoti: Kesä leikkien Naksulan vihreällä pihalla
Osa 8: Rakennusvalvontapäällikkö: Hän tuntee Inkoonsa
Osa 9: Vaahteramäki: Viihtyisä koti ikäihmisille
Osa 10: Kulttuuri- ja
kurssisuunnittelija Regina Ekblom: ”Haluan elää ikuisesti!”
Osa 11: Länsi-Uudenmaan maaseutuhallinto: Toimistötyötä peltoja ja lehmiä