”Haluan elää ikuisesti!”
Olemme täällä sinua varten, osa 10: Kulttuuri- ja
kurssisuunnittelija Regina Ekblom
Kuka johtaa
terveyskeskusta? Millainen on kirjastonhoitajan työpäivä? Mitä kunnantalon
virkamiehet oikein puuhaavat? Tämä artikkelisarja johdattaa Inkoon kunnan
kulisseihin.
Ehtymättömällä uteliaisuudella hän on omistanut
puolet elämästään tarjotakseen inkoolaisille jos jonkinlaisia kulttuurielämyksiä.
Sähköpyöräilevä kulttuuri- ja kurssisuunnittelija Regina Ekblom on
elämänjanoinen turvanarkomaani.
Kunnantalon
pohjakerroksen huoneessa istuva henkilö vastaa kunnan kulttuuri- ja ystävyyskuntatoiminnasta
sekä kansalaisopiston kurssitarjonnasta. Mutta Regina Ekblom on
vaatimaton.
– Yhdistykset ja
inkoolaiset tekevät suurimman osan työstä, puuhaavat ja järjestävät niin, että
tulee lähes huono omantunto.
Kaikki sujuu myös
kokemuksen ansiosta. Regina Ekblom on työskennellyt Inkoon kunnassa yli puolet
elämästään. Hän aloitti kirjastossa 1985 ja palasi jonkin aikaa Snappertunan
seurakuntasihteerinä toimittuaan pienen merenrantakunnan kulttuurisihteerin
virkaan. Vuosi oli 1987.
– Vietän tänä
vuonna 30-vuotisjuhlia, vaikka olenkin ollut poissa pariin otteeseen. Sain
kaksi lasta ja työskentelin vuoden Tammisaaressa Mikaelskolanin
koulusihteerinä. Olen aina ollut kiinnostunut sivistyksen eri aspekteista,
kulttuurista, kirjastosta, kansalaisopistosta ja koulusta, joten tartuin
tilaisuuteen, kun kouluun haettiin sijaista.
Kyse ei ole
Ekblomille vain henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Sivistyksen tärkeydestä puhuttaessa
hän ei säästele sanoja.
– Valistus on
ainoa keino vastustaa sitä, että asiat menevät, suoraan sanoen, päin helvettiä.
Se on ainoa asia, jolla voi vastustaa kaikenlaisia kummallisia ilmiöitä. Kansalaisopisto
on mainio valistuskanava. Matalan kynnyksen kansalaisopistossa jokainen voi
oppia uusia asioita pientä maksua vastaan.
Ulkoilua ja pyöräilyä
Klassinen kuva kulttuuripersoonasta
on punaviiniä lipittävä hienostelija. Regina Ekblom pyöräilee töihin kotoaan
Barösundista. 40 kilometriä mennen tullen.
– Pidän hyötypyöräilystä,
en vain pyöräilystä pyöräilyn vuoksi. Minulla on sähköpyörä. Rakastan sitä. Todella.
Mutta sähköpyörä on paikallaan vain, jos aikoo pyöräillä pitkiä matkoja.
Liikunta on aina
kiinnostanut häntä. Nuoruudessaan Ekblom tanssi jazztanssia, ja tanssi on
edelleen yksi hänen eniten arvostamistaan kulttuurimuodoista. Kuten myös teatteri.
Ja taide. Ja kirjallisuus. Ekblom on kuin kulttuurillinen pesusieni, joka
liikuttuu yhtenä hetkenä sydänjuuriaan myöten expressionistisesta teatterista
hyräilläkseen seuraavana kunnantalon kahvihuoneessa tämänkesäistä korvamatoa, Despositoa.
Hän lähestyy erilaisia kulttuurimuotoja lähes lapsenomaisella ja tarttuvalla
innolla. Haluatko järjestää kansalaisopistossa zombiekurssin? Tietty, anti
mennä!
– Se on
äidinperintöä. Häneltä sain uteliaisuuden elämään jo pikkulapsesta. Minusta
elämä on tosi kiinnostavaa. Haluan elää ikuisesti, koska olen niin utelias kaiken
tulevan ja jännittävien uusien kokemusten suhteen. Ihmisissä on jännää se, että
emme ole staattisia, vaan muutumme koko ajan. Vielä aikuisiässäkin olen
solminut hyvin vahvoja ystävyyssuhteita, erityisesti työtovereiden kanssa,
sanoo Ekblom.
”Rakastan Reginaa”
Yksi näistä
työtovereista on Raija Selén, vt.
kirjastonjohtaja ja Ekblomin monivuotinen kollega. Raijan kuvailee ystäväänsä
näin:
– Rakastan
Reginaa, hän tekee minut niin iloiseksi. Vain lyhyt hetki hänen kanssaan ja
äkkiä koko päivä tuntuu paremmalta. Nauramme yhdessä – ja kinaamme myös. Niin tehdään,
kun ollaan samalla aaltopituudella. Regina oli poissa muutaman vuoden, ja se
tuntui kamalalta.
Esimies,
sivistystoimenjohtaja Merja Olkinuora,
puhuu Reginasta lämmöllä.
– Miten
kuvailisin Reginaa? Energiaa. Ideoita. Ja osaamista!
Se, että Ekblomin
kaltainen utelias ihminen kaikkien vuosien jälkeenkin aina vain jaksaa palaa
samalle tehtävälle saattaa ihmetyttää. Hänen selityksensä on
yksinkertainen.
– Minä pidän
tästä työstä.
Oikeastaan hän ei
ole erityisen vaihtelunhaluinen. Ekblom kuvailee itseään jonkinasteiseksi
turvanarkomaaniksi.
– Rehellisesti
sanoen en pidä välttämättömänä matkata maailman ympäri – sitä voi luoda ja
kehittyä aivan yhtä paljon samassa työpaikassa. Tässä kohdin minun on
mainittava äidinäitini. Hänen suurin seikkailunsa oli muuttaa Snappertunasta
Espooseen. Hän ei matkustellut. En ole kuitenkaan koskaan tavannut
kiinnostuneempaa ja ennakkoluulottomampaa ihmistä.
”Kuin sarja tulivuorenpurkauksia”
Ekblomin palava
intohimo johtaa joskus pieniin purkauksiin. Tämän sai tuta mm. hänen entinen
kollegansa, nyt jo eläkkeellä oleva vapaa-ajansuunnittelija Arno ”Tjali” Heinänen.
– Jos Tjali sanoi
”kyllä”, minä sanoin ”ei”, ja päinvastoin, sanoo Ekblom.
– Mutta tiukan
paikan tullen puhalsimme aina samaan hiileen. Kaikki tässä talossa tietävät,
että temperamenttini välillä kiehahtaa. Joku saattaa pelästyä; ihmisten
mielestä on epämukavaa, kun räjähtelen säännöllisin väliajoin. Joskus olen kuin
sarja tulivuorenpurkauksia. Se saattaa olla vähän raskasta.
Vuosi 2017 on Regina
Ekblomille yhtä juhlaa. Hänelle tulee täyteen 30 vuotta kunnan palveluksessa. Vuotuinen kesätapahtuma ja seudun suurin
kansanjuhla, Inkoonpäivä, joka houkuttelee vuosittain lähes 10 000
kävijää, täytti 50 vuotta. Ja Suomi juhlii kolminumeroisesti, mikä tuskin on
jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vuosi on ollut turbulentti, ja Ekblom on
erityisen tyytyväinen siihen, Suomi 100-juhallisuudet ovat sujuneet
Inkoossa.
– Julkaisimme
runokirjan, presidentin rouva kävi vieraisilla ja järjestimme kunnan kaikkien
koululaisten yhteislaulutilaisuuden. Kaikki on sujunut erittäin hyvin, koska
kaikki osallistujat ovat suhtautuneet niin myönteisesti. Suurin haaste on vielä
edessä: joulukuun kuudes päivä järjestämme kaikille inkoolaisille ja
raaseporilaisille yhteisen suuren itsenäisyyspäivän juhlan.
Entä sen jälkeen?
Ekblom suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen yleensä ja vapaa-ajansektoriin
erityisesti.
– Uuden kuntalain
myötä koko sivistyssektorin rooli on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.
TEKSTI & KUVA: Benjamin Lundin
Osa 1: Inkoon terveyskeskus: ”Pyrimme seuraamaan aikaamme ja kehittymään”
Osa 2: Tekninen johtaja: Leka vaihtui melaan
Osa 3: Inkoon kirjasto: Kirjat toivat savolaisen Inkooseen
Osa 4: Kotihoito: ”Olen Aina pitänyt vanhuksista”
Osa 5: Kuntouttava työtoimina: Yhdenkään inkoolaisen ei tarvitse olla toimettomana
Osa 6: Etsivät nuorisotyöntekijät: Kellarimonsterit inkoolaisnuorten puolesta
Osa 7: Naksulan päiväkoti: Kesä leikkien Naksulan vihreällä pihalla
Osa 8: Rakennusvalvontapäällikkö: Hän tuntee Inkoonsa
Osa 9: Vaahteramäki: Viihtyisä koti ikäihmisille