Kansainvälinen kakkutaiteilija kiittää Inkoon yrittäjäystävällisyyttä
Inkoo tarjoaa hyvät mahdollisuudet yrittämiselle.
Kunnan sijainti on erinomainen, vain reilut 50 kilometriä länteen Helsingin keskustasta, ja täällä on reilusti tonttimaata yrityksille ja teollisuudelle. Lisäksi inkoolaiset ovat sekä kielitaitoisia että hyvin koulutettuja.
Paikalliset yrittäjät kertovat menestystarinansa artikkelisarjassamme ”Siksi valitsimme Inkoon”.
Tässä kuussa: The Art of Cakes
Sonja Crockfordin kakut ovat enemmän kuin leivonnaisia – ne ovat
taideteoksia. Moninkertaisesti palkittu kondiittori ei ole koskaan katunut
päätöstään perustaa The Art of Cakes pieneen Inkooseen.
Kuka olet?
– Intohimoinen
kakkuihminen, joka on harrastanut kakkuja 39 vuotta. Olen koristellut kakkuja
13-vuotiaasta. Leiponut olen pienestä tytöstä. En muista aikaa, etten olisi
leiponut, äiti otti minut jo varhain mukaansa keittiöön.
– Olen puoliksi
suomalainen ja puoliksi englantilainen ja asunut paljon ulkomailla. Inkoossa
olen asunut neljä vuotta. Jätin työni Saksassa ja palasin maahan, jota pidän
kotimaanani, ryhtyäkseni yrittäjäksi. Leikin ajatuksella, että perustaisin
yrityksen Saksassa, mutta byrokratia asetti esteitä. Suomen byrokratiaa
sanotaan hankalaksi, mutta Saksassa on monin verroin hankalampaa.
Mikä on taustasi?
– Olen syntynyt
Englannissa, isäni on englantilainen, mutta olen muuttanut paljon ympäri
maailmaa. 23-vuotiaana oli muuttanut 17 kertaa. Aika jakautui pääasiassa
Englannin, Suomen ja USAn kesken. USAssa liityin yläasteella
kakunkoristelukerhoon, Cake Decorary Clubiin.
– USAssa kouluissa
on iltapäivätoimintaa aivan toisessa määrin kuin täällä. Kerho ei ollut mikään
superammattilaisjuttu, opettajana taisi olla aktiivinen vanhempi. Parasta oli
kilpailu siitä, kuka loisi hienoimman kakun. Muistan vieläkin kakun, jonka
koristelin. Se esitti Aku Ankkaa ja tehtiin pursotustekniikalla, ts. paljon kreemiä
ja koristeita. Silloin kiinnostukseni heräsi toden teolla.
Miksi päätit ryhtyä yrittäjäksi Inkoossa?
– Se tapahtui
oikeastaan sattumalta. En ollut suunnitellut sitä. Vanhemmillani on mökki
Inkoon ja Virkkalan rajalla, joten paikkakunta oli tuttu. Olen aina myös
pitänyt Inkoon kauniista kirkosta, jossa menin naimisiin vuonna 2001. Kun
aloimme etsiä asuntoa, edellytin, että se olisi lähellä Helsinkiä. Valinta osui
lopulta Inkooseen – enkä ole katunut päätöstä päivääkään.
Miten on sujunut?
– Toisaalta
erittäin hyvin. Jouduin heti valokeilaan ja asiakaspohja kasvoi nopeasti. Minut
on nimetty ehdolle vuoden hääyrittäjäksi tänä vuonna kuten viime vuonnakin. Sijoituin
silloin kymmenen parhaan joukkoon. Toisaalta olen tullut askarruttavaan vaiheeseen.
Minun pitäisi palkata joku auttamaan, mutta en oikein tiedä, miten se onnistuu
taloudellisesti. Teen kaikki kakut alusta
alkaen itse – suunnittelen, leivon ja koristelen. Syksyllä lähdin leipomoon
aikaisin aamulla ja palasin kotiin vasta keskiyöllä.
– Rakastan
ammatinvalintaani, eikä työ tunnu koskaan raskaalta, vaikka voimat hiipuvatkin
pitkinä päivinä. Olenkin varannut ajan Inkoon Yritysklinikalta keskustellakseni
asiasta Yritystohtori Tom Palmbergin
kanssa. Yrittäjä on usein yksi melko yksin ongelmineen. On hienoa, että kunta
tarjoaa mahdollisuuden sparrata kokeneen yritystuntijan kanssa ja keskustella
mietityttävistä asioista.
Mainitse kolme parasta asiaa Inkoossa.
– Sijainti. Helsinkiin
pääsee hujauksessa, vaikka asuu luonnossa ja maaseudun rauhassa. Toiseksi:
Ihmiset. Minut on otettu vastaan avosylin. Muuttaessani tänne naapurit kävivät
yksi toisensa jälkeen tervetuliaislahjoineen ja auttoivat minua kotiutumaan. En
ole koskaan kokenut mitään vastaavaa muualla. Kolmanneksi: Pidän Inkoon
pikkukylän tunnelmasta.
Miten yhteistyö kunnan kanssa on toiminut?
– Sen vähän
perusteella, mitä olen ollut tekemisissä Inkoon kunnan kanssa, vaikutelma on uskomattoman
hyvä. Joitakin vuosia sitten aloin etsiä
leipomolle toimitilaa, ja kunta oli hyvin avulias. Myös kunnan Yritysklinikka on todella hieno ja
tärkeä asia. Huomaa, että kunta suhtautuu myönteisesti yrittäjiin. Meistä
pidetään hyvää huolta ja halutaan todella auttaa. Eikä tämä ole vain tyhjää
markkinointipuhetta – asia todella on niin.
Minkälaisia inkoolaiset ovat asiakkaina?
– Minulla on
hyvin uskollisia asiakkaita, mutta suuri osa on muilta paikkakunnilta; Salon
seudulta, Espoosta, Helsingistä. Viime kesänä tein hääkakun Jyväskylään. Tein
kakun morsiamen rippijuhliin, ja hän halusi käyttää minua uudelleen. Kuljetan
kakkuni itse, koska haluan itse rakentaa ne paikan päällä. Minulla on
tavallinen henkilöauto, johon sopii kolme kakkua, kun takaistuimen laskee alas.
Laskujeni mukaan ajan kesälauantaisin keskimäärin 500 kilometriä.
Mitä haluaisit sanoa muille, jotka miettivät
yrityksen perustamista Inkooseen?
– Alkuun on
helppo päästä. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkasti, minkä tyyppisiä tuotteita
haluaa myydä, ja onko konsepti sellainen, että selviää talvikaudesta. Itse
kaipaan Inkooseen halvempaa vaatekauppaa. Jokin aika sitten onnistuin
hajottamaan kolmet farkut samalla viikolla. Ostosreissulle oli hankala lähteä
kesken työkiireiden.
Mikä on paras muistosi ajastasi yrittäjänä
Inkoossa?
– Oli fantastinen
ja epätodellinen kokemus esiintyä heti alusta valtakunnallisissa medioissa. Olin
koristellut kakkuja kymmeniä vuosia sukulaisille ja ystäville – ja yhtäkkiä piti
olla aamutelevisiossa. Ajattelin, että ”minähän vain halusin tehdä kakkuja”.
Toivon, ettei tämä ole noussut päähän.
Miltä yrityksesi näyttää viiden vuoden kuluttua?
– Haluan, että The
Art of Cakes jatkaa pienimuotoisesti, eikä kasva liian suureksi. Minulla on
ehkä yksi, enintään kaksi työntekijää. Tällä hetkellä olen vuokrannut
ravintolakeittiön Kirkkonummelta, mutta tavoitteena on oma keittiö ja ehkä oma
pieni myymälä. Se on unelma.
TEKSTI &
KUVAT: Benjamin Lundin
Aiemmat haastattelut