Satavuotias Ilmari on tehnyt töitä ikänsä
Hänen syntyessään Suomi ei ollut vielä itsenäinen.
Vaahteramäen palveluasumisen vanhin asukas Ilmari Vepsä vietti perjantaina
satavuotispäiviään.
Hän istuu
ryhdikkäänä ja puhuu kirkkaalla ja kantavalla äänellä. Satavuotiaan Ilmari
Vepsän kanssa keskustellessa on vaikea uskoa hänen eläneen kokonaisen
vuosisadan. Hän vaikuttaa pirteältä ja nuorekkaalta, hänellä on pilke
silmäkulmassaan.
Ja kuitenkin hän
on kokenut sen kaiken.
Hän oli
yksivuotias, kun Suomi julistettiin itsenäiseksi valtioksi. Kaksikymmenvuotiaana
hän seurasi, miten levottomuudet levisivät Saksasta ympäri maailmaa. Kun
Helsingin olympialaiset järjestettiin, hän oli jo ehtinyt taistella jäätävän
kylmän sodan.
Rintamuksella kiiltävät
ansiomerkit.
– Kuulo
vaurioitui talvisodassa, sanoo Vepsä ja osoittaa kuulolaitettaan.
– Olin
tarkastamassa kolmea tykkiä, kun yksi niistä laukesi. En ensin tajunnut mitä
tapahtui. Sitten huomasin, että kyyneleet olivat verisiä. Sain kaksi sirpaletta
vasempaan käsivarteen ja menetin kuulon vasemmasta korvasta.
Hukkuminen lähellä
Juttuja pitkän
elämän ajalta riittää. Vepsä syntyi 26. elokuuta karjalaisessa Jääsken
kunnassa, vuolaan Vuoksen varrella.
– Nyt Jääski on
Venäjän puolella. Sodan jälkeen raja vedettiin viiden kilometrin päähän
synnyinkodistani, sanoo Ilmari Vepsä surullisesti.
Vepsän perheellä
oli hieno ranta, jossa hän oppi uimaan kauan ennen kavereitaan – ja jossa hän
oli lähellä hukkua, kun joutui virran viemäksi. Elämä olisi silloin voinut
päättyä äkisti, mutta hän ponnisteli rantaan.
Pitkän iän salaisuus
Olisiko tämä
taisteluhenki selitys pitkään elämään? Ilmari Vepsä sanoo salaisuuden olevan
siinä, että hän on pitänyt itsensä liikkeessä.
– Olen saanut
tehdä töitä koko ikäni. Sodan jälkeen aloitin Outokummun asentajana Porissa. Vastuullani
oli kaksikymmentä nosturia, joita oli valvottava ja huollettava.
Usein sanotaan,
että on syötävä tietyllä tavalla elääkseen pitkään. Mutta Ilmari Vepsä ei ole
sen kummemmin lautasensa sisältöä miettinyt. Ei mitään LCHF- tai GI-dieettejä,
kiitos.
– Ei mitään
erikoisruokia. Olen aina syönyt, mitä eteen on laitettu.
Tytär maailmaan olohuoneessa
Asentajan työnsä
ohella Vepsä ehti rakentaa viisi taloa. Ensimmäisen talon olohuoneessa hänen
vaimonsa Maiju synnytti pariskunnan ainoan lapsen, Tuiren.
Tytär perheineen
asuu nykyään Inkoossa. Ollakseen lähempänä tytärtään Ilmari Vepsä vaimoineen
suuntasi Inkooseen, ja helmikuussa he muuttivat Vaahteramäen palveluasumisen Ankkuri-osastolle.
Kaksi siistiä
vuodetta samanlaisine vihreine päiväpeitteineen vaaleassa huoneessa, jossa on
kukikkaat ikkunaverhot. Marraskuussa yhteistä taivalta on kuljettu 74 vuotta.
Paljon on ehtinyt
tapahtua näinä vuosina. Mutta kun Ilmari Vepsältä kysyy, onko maailman
muuttunut paremmaksi vai huonommaksi, vastaus tulee epäröimättä:
– Onhan se tullut
paremmaksi. Kun olin pieni, ei ollut muita työkaluja kuin kirves ja heinähanko.
Nykyään on vaikka minkälaisia laitteita – peukalon painalluksella saa aikaan
vaikka mitä.
Teksti & Kuva:
Benjamin Lundin