"Alueesta on tulossa uusi Toscana"
Inkoo tarjoaa hyvät mahdollisuudet yrittämiselle.
Kunnan sijainti on erinomainen, vain reilut 50 kilometriä länteen Helsingin keskustasta, ja täällä on reilusti tonttimaata yrityksille ja teollisuudelle. Lisäksi inkoolaiset ovat sekä kielitaitoisia että hyvin koulutettuja.
Paikalliset yrittäjät kertovat menestystarinansa artikkelisarjassamme ”Siksi valitsimme Inkoon”. Tässä kuussa esittelemme Viltgården.
Lähes kaikissa tuvissa skoolataan ja syödään rapuja, ja muutama viikko sitten aloitettiin linnunmetsästys. Paikallisten lihatuotteiden ja rapujen jalostamiseen ja välittämiseen erikoistuneella inkoolaisyrityksellä Viltgården on kiireiset ajat. Lähiruoan menekki kasvaa koko ajan.
Keitä te olette?
Viktor: Minun nimeni on Viktor Leivo. Myyn riistaa ja rapuja yhdessä Tomas Landersin kanssa.
Tomas: Viktor on Viltgårdenin toimitusjohtaja ja osaomistaja. Yritys sijaitsee Mariebergissä, minun sukutilallani. Tilalla harjoitetaan lähinnä metsätaloutta ja hieman maanviljelyä, mutta saimme uuden tukijalan vuonna 2013, kun perustimme Viltgårdenin. Riistan jalostus ja välittäminen on melko uusi ala Suomessa. Riistaa on metsästetty ja syöty, mutta ei niinkään myyty. Viime vuosina ihmisten tietoisuus syömisistään on levinnyt.
Millainen tausta teillä on?
Tomas: Minä olen koulutettu metsänhoitaja Agro-Forstista. Työskentelin aiemmin Brysselissä pohjoismaisen metsänomistajaliikkeen edustajana. Sitten olin muutaman vuoden Ruotsissa, ja sen jälkeen viisi vuotta kiinteistöjohtajana Fiskarsissa. Silloin touhusimme myös paljon riistan parissa.
Viktor: Minä olen taloustieteen kandidaatti Vaasan Hankenista ja asun Karjaalla. Olen oikeastaan aina ollut yrittäjä ja perustin ensimmäisen yritykseni, autopesulan, jo 15-vuotiaana.
Miksi päätitte perustaa yrityksen Inkooseen?
Tomas: Yhteys tilaan on vahva. Tilannekin on hyvä. Me voimme pyydystää rapuja omasta järvestä, ja metsissä on paljon riistaa, mutta olemme silti Turku-Helsinki-akselilla ja kaikkien sen mahdollisuuksien lähellä. Inkoo on osa Raaseporin seutua, missä on panostettu paljon lähiruokaan. Monet ovat kesäasukkaita tai osa-aikaisia asukkaita, jotka arvostavat hienoja raaka-aineita, mikä vaikuttaa tietysti myös. Jos saavut tänne Helsingin suunnasta elokuussa, voit täyttää ruokakorin eri tiloilla ja toreilla. Voit esimerkiksi poimia koriin maissia Pikkalasta, ostaa yrttejä Torrbacka trädgårdista, ostaa kalaa, riistaa ja rapuja. Tästä alueesta on tulossa uusi Toscana. Skånessa on jo aivan fantastisia paikkoja, kuten Österlen, jossa on jo pitkään voinut erikoistua lähiruokaan. Uusimaa on menossa samaan suuntaan. On kiva olla mukana.
Kuinka se on sujunut?
Viktor: Me kasvamme koko ajan.
Tomas: Ja olemme kannattavia. Me olemme start up -yritys ja olemme siksi panostaneet paljon kasvuun. Viltgården ei ole vielä mikään kultakaivos, mutta saamme leivän pöytään. Uusi teurastamomme valmistui muutama viikko sitten, mikä tarkoittaa valtavia kehitysmahdollisuuksia meille. Se tulee kasvattamaan liikevaihtoamme kunnolla ja tekemään meistä kustannustehokkaampia.
Viktor: Oma teurastamo tarkoittaa, että voimme olla joustavampia ja toteuttaa asiakkaiden toiveet vieläkin paremmin. Millaisina paloina he haluavat lihansa? Haluavatko he luun keittolihaan?
Mitkä ovat kolme parasta asiaa yrittämisessä Inkoossa?
Tomas: Sijainti. Ehdottomasti.
Viktor: Inkoossa on positiivinen henki yrittämisessä. Se näkyy monella tavalla, eikä vähiten kunnan taloudessa.
Tomas: Täällä on myös hyvä yrittäjäverkosto. Meillä on hyvä infrastruktuuri, jonka avulla tuemme toistemme toimintaa. Teemme yhteistyötä monien ravintoloiden kanssa sekä tässä ihan lähellä, Syväsatamassa, sijaitsevan pakastamon kanssa. Heidän ansiostaan voimme tarjota tuotteitamme myös sesongin ulkopuolella.
Millaisia inkoolaiset ovat asiakkaina?
Tomas: H*ton hyviä.
Viktor: He ovat kiinnostuneita siitä, mitä me teemme. He pysähtyvät usein juttelemaan.
Tomas: Me tarjoamme kuljetuksen kotiovelle, mutta asiakkaat voivat tulla myös suoraan Viltgårdeniin ostamaan tuotteitamme. Jotkut ovat tulleet jopa vesiskoottereilla laiturillemme ostamaan rapuja!
Kuinka yhteistyö kunnan kanssa on mielestänne sujunut?
Tomas: Meillä on yrittäjäryhmä, jossa poliitikot, virkamiehet ja yrittäjät keskustelevat eri asioista säännöllisesti. Olimme mukana venemessuilla, ja kunta tukee Inkoon päivän ja Käsityöläispäivän kaltaisia tapahtumia, Mangs Gårdilla järjestetään slow food -markinat – nämä ovat todella tärkeitä asioita. Ne tarjoavat yrityksille tilaisuuden esitellä itseään. Myös se, että Inkoon kunta on palkannut tiedottajan, on erittäin hyvä asia.
Mikä on paras muistonne yrittäjyysajaltanne paikkakunnalla?
Viktor: Kaikki paikalliset tapahtumat, joihin olemme osallistuneet. Asiakkaat ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Strandin kauppakeskuksessa järjestettiin keväällä ekopäivä, ja se oli erittäin myönteinen asia.
Tomas: Olemme saaneet paljon positiivista palautetta siitä, että olemme niin lähellä. Ja tuotteista ylipäätään. Monet ovat löytäneet riistan meidän kauttamme, sellaisetkin, jotka ehkä muuten olisivat jatkaneet saman vanhan porsasfileen syömistä.
Miltä yrityksenne näyttää viiden vuoden päästä?
Viktor: Jos kasvamme samaa vauhtia kuin nyt, olemme paljon suurempia. Teemme jo nyt yhteistyötä monien jälleenmyyjien, kuten Kirkkonummen Maatilapuodin ja Barösunds Bodenin kanssa, mutta tavoitteena on tarjota tuotteita ruokakauppojen valikoimiin kaikkialla Suomessa.
Tomas: Voit jo nyt tulla Viltgårdeniin ja ostaa rapuja ja lihaa etukäteistilauksen perusteella. Suunnittelemme kuitenkin avaavamme aukioloaikojen mukaan auki olevan kunnon pienen tilapuodin uuden teurastamon yhteyteen.
Viktor: Haluamme tarjota elämyksen. Haluamme, että asiakkaat voivat lihaa ostaessaan ajatella, että ”okei, täältä se tulee”.
Millaisia terveisiä lähettäisitte muille, jotka harkitsevat yrityksen perustamista Inkooseen?
Viktor: Se askel on vain uskallettava ottaa.
Tomas: Puhu muiden inkoolaisten yrittäjien kanssa. Me uskomme verkostoon. Saimme äskettäin tänne uudentyyppisen verkoston, kun Karjaan puhelin veti kuitukaistan Fagervikiin. Täällä on kaikki mahdollisuudet yrityksen pyörittämiseen, vaikka tämä on maaseudulla.
Teksti ja kuva: Benjamin Lundin
Aiemmat haastattelut