Inkoon vierassatamaan kiinnittyy kesällä monia pitkänmatkan vieraita. Me käymme rannalla kuuntelemassa heidän tarinoitaan.

"Kaikki palvelut, joita venekansa tarvitsee"

Moisio

Pariskunta Moisio on käynyt kaikissa Suomenlahden vierassatamissa, mutta joka kerta, kun heidän tiensä kulkee Inkoon ohi, he kääntävät keulan kohti vierassatamaa ja nauttivat erinomaisesta pizzasta.

Reijo Moisio istuu Inkoon vierassataman maalaiturin kauimmaisessa kärjessä ja nojaa puupöytään. Hänellä on päässään lomahattu ja aurinkolasit ja kädessä kylmä huurteinen juoma.

Vähän matkan päässä keinuu purjevene Sorbet, jolla hän ja hänen vaimonsa Marita Moisio viettävät kesänsä.

– Me tulemme Helsingistä. Tai oikeastaan tulemme Orimattilasta, mutta vene on ankkuroituna Helsinkiin. Me muutimme sieltä kaksitoista vuotta sitten, mutta merta emme jätä, sanoo Reijo.

Moisiot ovat eläkeläisiä, ja he lähtevät joka vuosi usean kuukauden pituiselle purjehdusmatkalle. Tällä kertaa kohteena on Perämeri.

– Me olemme vierailleet kaikissa Suomenlahden satamissa sekä Suomen että Viron puolella, mutta Perämeri ja Merenkurkku ovat uusia paikkoja meille, sanoo Reijo.

Hyviä pizzoja

Pariskunnalla on tapana kiinnittyä Inkoon vierassataman laituriin aina ohi kulkiessaan.

– Joo, olemme vierailleet täällä monta kertaa. Meidän pursiseurallamme on paikka Sådöllä, joten tulemme aina tänne tekemään ostoksia. Meistä Inkoo on hyvä paikka. Siksi pysähdymme täällä aina, kun menemme ohi, joko matkalla länteen tai itään. Täällä on hyviä ravintoloita ja kaikki palvelut, joita venekansa tarvitsee.

– Kaupat, voi tankata veneen, tyhjentää septitankin, luettelee Marita.

Hän ylistää myös yhtä sataman ravintoloista.

– Haluan nostaa pizzapaikan, Deltacafén, erityisesti esiin. Sieltä saa hyviä pizzoja. Ja heidän hampurilaisissaan on kunnon pihvit.

Sorbet on ranskalainen Jeanneau-purjehdusvene, mallia Eolia, jota täydentävät kumivene ja aurinkopaneelit ("siltä varalta, että virta loppuu"). He ovat sitoneet kaksi polkupyörää kiinni veneen perään. Pariskunta on valmiina kaikkeen – onhan purjevene heidän kotinsa tulevat kuukaudet.

– Me laskimme veneen vesille huhtikuun ensimmäisenä päivänä ja nostamme sen vasta joskus lokakuussa, sanoo Reijo.

Inkoossa ehditään nauttia yksi jos toinenkin pizza, ennen kuin Sorbetin on jälleen aika nukkua talviunta maissa.

Teksti ja kuva: Benjamin Lundin


Viimeksi muokattu: 4.7.2016