Inkoon valssi

Säv. Bo Beijar, 1981
Suomenkieliset sanat: Mika Rekola, Hanna Tolonen, Maija Karjalainen ja Saana Karjalainen

Kesällä kutsuu musiikki meitä jälleen Inkooseen,

sataman kasvot, purjeet ja mastot, kätten taidoista kertovat työt.

Sua kotiseutu, mä aina kaipaan, mä missä kuljenkin.

On täällä kultainen kotimme, uskomme, toivomme, paikka oot parahin!

Kun auringon nousuun herätä me saamme

ja aamuinen usva hiljaa haihtuu pois,

niin laineiden laulun lintuin kanssa jaamme

ja silmissä siintävät salmet, saaret, luodot nuo.

Sä olet Inkoo, sä olet Inkoo, helmi saariston,

ja merituulen, kun kutsun kuulen, sun luoksesi taas tullut on.

Mä sua lemmin, mä sua kaipaan ja suven riemut kanssasi jaan.

Sun viljapeltojes kultaa ja tuoksuvaa multaa mä talvella muistella saan.

Kun auringon nousuun herätä me saamme

ja aamuinen usva hiljaa haihtuu pois,

niin laineiden laulun lintuin kanssa jaamme

ja silmissä siintävät salmet, saaret, luodot nuo.

Sä olet Inkoo, sä olet Inkoo, helmi saariston,

ja merituulen, kun kutsun kuulen, sun luoksesi taas tullut on.

Mä sua lemmin, mä sua kaipaan ja suven riemut kanssasi jaan.

Sylissäs suojan kun suot, meille onnea tuot, sinä huomiseen valoa luot.

Inkoon saaristo, © Laura Ilona


Viimeksi muokattu: 25.1.2017