Ajankohtaista

Kunnan pyörittäjät

Olemme täällä sinua varten, osa 12: Hallintoassistentit

Kuka johtaa terveyskeskusta? Millainen on kirjastonhoitajan työpäivä? Mitä kunnantalon virkamiehet oikein puuhaavat? Tämä artikkelisarja johdattaa Inkoon kunnan kulisseihin.

Förvaltningsassistenterna
Kätkössä. Riitta Korkman, Mia Avellan, Pia Londén, Carina Bäckroos, Susanna Niiranen, Mari Alasimi ja Nina Sjöholm ovat arjen sankareita, jotka työskentelevät mieluummin taustalla kuin poseeraavat kuvissa.

He ovat kunnan supersankareita, jotka taistelevat kopiokoneita ja laskutusohjelmia vastaan. Tutustu hallintoassistentteihin. 

Tämän haastattelun toteutumisprosessi kertoo jotakin siitä, minkälaisia ihmisiä Inkoon kunnan hallintoassistentit ovat. 

Haastattelun ensi kerran puheeksi tullessa he vitsailevat sen pois ja vastaavat vältellen. Muutamia päiviä myöhemmin lähetän sähköpostin, jossa toivon ehdotuksia haastattelupäiväksi. Täydellinen radiohiljaisuus. Ei mitään. Tai kyllä, hallintoassistentit alkavat vältellä minua katseellaan ja kiihdyttävät askeleitaan, kun kohtaamme käytävillä.   

Viimein lähetän sähköpostin, jossa sanelen päivämäärän, kellonajan ja tapaamispaikan. Ei edelleenkään mitään vastausta.

Kuitenkin he istuvat tottelevaisesti odottaen minua kahvihuoneessa, jossa olen ilmoittanut haastattelun pidettävän.  

– Me olemme velvollisuudentuntoisia, sanoo Carina Bäckroos päivähoitokansliasta.

– Ja tottuneita tottelemaan, sanoo sivistystoimiston Pia Londén leikkiä laskien.

”Entisiä kanslisteja”

Huone tuoksuu kodikkaasti kahvilta. Ulkona sataa niin märkää lunta, että se on oikeastaan sadetta.  Lamput on jostakin syystä sammutettu ja huonetta valaisee vain siniharmaa kajo ikkunoista. Tunnelma olisi vaisu, elleivät nämä seitsemän naista puhuisi ja nauraisi äänekkäästi.  

Mikä hallintoassistentti oikein on? Jos ei ole perehtynyt kunnalliseen terminologiaan, sana voi kuulostaa byrokraattiselta. Riitta Korkman teknisestä toimistosta selittää:

– Olimme ennen kanslisteja, mutta kehitys on mennyt siihen suuntaan, että tuskin missään kunnassa enää käytetään sitä titteliä. Joissakin kunnissa on toimistosihteerejä. Inkoossa päätettiin, että meitä kutsuttaisiin hallintoassistenteiksi, koska työskentelemme hallinnossa mm.  lainsäädäntöön perustuvissa asioissa. Olemme siis entisiä kanslisteja. 

Jonkun mielestä ”entinen kanslisti” kuulostaa sopivan vaatimattomalta titteliltä. Huoneessa raikuu taas nauru.   

Kopieringsmaskin
Arkkivihollinen.
Kukaan hallintoassistenteista ei ollut valmistautunut tähän haastatteluun. Se kertoo paljon siitä, miltä heidän työpäivänsä näyttää.  

– Koskaan ei tiedä millainen päivä on edessä. Olen ehkä ajatellut laskuttaa, mutta sitten ilmaantuu jotakin kiireellisempää, sanoo Pia Londén.

– Tai ovesta tulee asiakas, sanoo Mari Alasimi, joka on paitsi hallintoassistentti, myös sosiaalitoimiston etuuskäsittelijä.  

Juuri vaihtelu on sitä, mistä he pitävät työssään.

– Olen ollut työpaikoissa, joissa tehtävät eivät ole olleet yhtä vaihtelevia. Muita hyviä puolia on se, että tapaamme paljon ihmisiä – ja että täällä on töissä paljon mukavia ja huumorintajuisia ihmisiä, jatkaa Alasimi.

Kun esityslistat matkasivat taksilla

Muuttunut ei ole vain titteli. Myös työn luonne on kehittynyt vuosien kuluessa. 

Riitta Korkman tuli taloon jo vuonna 1989 ja keskustoimiston Mia Avellan vuotta myöhemmin. He muistelevat kauhunsekaisella nostalgialla, miten saattoivat viettää päiviä lakkoilevan kopiokoneen ääressä. Vieläkin he joutuvat joskus kiroilemaan kunnantalon suuren ja monimutkaisen tulostimen kanssa, mutta nykyisin suuri osa paperityöstä on korvattu digitaalisesti.   

– Ennen kopioitiin uskomattomia määriä, muistelee Avellan.

Kun kopiot vihdoin oli saatu tulostettua höyryävän kuumiksi pinoiksi, aineisto oli vielä lajiteltava ja huolehdittava, että vastaanottajat saivat sen ajoissa. Riippumatta siitä asuivatko he Inkoon kirkonkylässä tai Barösundin kauimmaisen soratien päässä.  

– Ajoin itse esityslistoja luottamushenkilöille. Tai sitten lähetimme ne taksilla, sanoo Mia Avellan.

– Tai pyydettiin jotakin sillä suunnalla asuvaa ottamaan ne mukaansa, sanoo Pia Londén.

Hallintoassistentit kuitenkin epäröivät, kun heiltä kysyy, onko työtaakka keventynyt.

– On yleinen käsitys, että työn muuttuessa sähköiseksi se kevenee. Se ei pidä paikkaansa. Sen sijaan taistelemme erilaisten ohjelmien kanssa. Olemme myös saaneet vuosien aikana useita lisätehtäviä, sanoo kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja ympäristöpuolen hallintoassistentti Susanna Niiranen.

– Digitalisaatio ei myöskään saa johtaa siihen, että lakkaamme puhumasta kasvotusten. Päivähoitopuolella on paljon vanhempia – nuoriakin ihmisiä – jotka arvostavat henkilökohtaista palvelua, sanoo Carina Bäckroos.

14 tunnin päivät eivät pelota

Kunnantalo ja kirjasto © Benjamin Lundin
Toimistosankareiden linnake.

Kullakin hallintoassistentilla on erityistehtäviä ja erityisosaamista. Riitta Korkmanin on tunnettava teknistä sektoria koskeva lainsäädäntö, kun taas Susanna Niiranen hallitsee maankäyttö- ja rakennuslain perin pohjin.  

– Kukaan meistä ei voi hypätä päiväksi toisen tilalle, sanoo Carina Bäckroos.

Uusin talossa on Nina Sjöholm, joka aloitti 2015. Hänen tittelinsä on oikeastaan toimistosihteeri, mutta hänestä tuli pian yksi jengistä.  

– Aloitin puhelinvaihteessa ja työskentelin myös kunnan infossa. Olen viihtynyt oikein hyvin.

Nykyisin hän työskentelee pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla, mutta huolehtii myös työntekijöiden työntien seurantajärjestelmästä. Joustava työaika saa hallintoassistenteilta silkkaa kiitosta. Moni heistä toimii myös lautakunnan sihteerinä. Iltakokouksen alkua odotellessaan he voivat lyhentää tehtävälistaansa.  

– Se on mukavaa. Puhelin ei soi, ja voi keskittyä työhön täysillä, sanoo Mari Alasimi.

Hallintoassistentit eivät säiky sitä, että työpäivä vähän venyy.  

– Istuin yhdessä sivistyslautakunnan kokouksessa klo 22 saakka. Päivä alkoi 7.30, sanoo Pia Londén.

Kaasua käytävällä ja vesivuotoja

Vuosien kuluessa hallintoassistentit ovat kokeneet yhtä jos toista. Kirjastoa kunnantaloon 2013-2014 rakennettaessa meno oli erityisen turbulenttia. Henkilöstöä kehotettiin käyttämään kuulosuojamia, seinät tärisivät ja kerran käytävä täyttyi kaasulla. 

– Sinä pelastit silloin henkeni, sanoo Mari Alasimi nauraen Susanna Niiraselle.  

– En tuntenut kaasun hajua. Jos et olisi huutanut ja varoittanut, olisin varmasti jäänyt sinne. 

Toinen uudempi episodi sattui syksyllä, kun vesijohto tulvi kirkonkylän torille. Riitta Korkman työskentelee myös Inkoon vesihuoltolaitoksella, ja hän oli avainasemassa tiedotettaessa asiakkaille, joiden vedentulo katkaistiin vuodon takia. Sen hän teki niin hyvin, että asiakkaat kiittivät.   

– Se oli tosi jännittävää! Kuin jakso 24 tuntia -sarjasta. Vielä illalla kotona puhuin puhelimessa teknisen johtajan, Alexandra Forsénin kanssa ja lähetin viimeisen tiedotteen. Toista oli ennen, jolloin kirjoitin infokirjeitä ja teknisen laitoksen pojat jakoivat ne kotitalouksien postilaatikoihin.

Kahvikupit alkavat tyhjetä. Hallintoassistentit vilkuilevat varovasti kelloihinsa: työ kutsuu. Ja työt on tehtävä, riippumatta siitä onko kyse vesivuodosta vai aivan tavallisesta rutiinilaskutuksesta.   

– Näinä aikoina on oltava todella iloinen, jos on työ, josta pitää. Se on ainakin minulle tärkeämpää kuin raha, sanoo Mari Alasimi lopuksi.

Hän asettaa kuppinsa tiskikoneeseen. Muut seuraavat esimerkkiä. Pian huone on tyhjillään. Hallintoassistentit palaavat huoneisiinsa pyörittämään kunnan arkea.    

TEKSTI & KUVAT: Benjamin Lundin

Osa 1: Inkoon terveyskeskus: ”Pyrimme seuraamaan aikaamme ja kehittymään”
Osa 2: Tekninen johtaja: Leka vaihtui melaan
Osa 3: Inkoon kirjasto: Kirjat toivat savolaisen Inkooseen
Osa 4: Kotihoito: "Olen Aina pitänyt vanhuksista"
Osa 5: Kuntouttava työtoimina: Yhdenkään inkoolaisen ei tarvitse olla toimettomana
Osa 6: Etsivät nuorisotyöntekijät: Kellarimonsterit inkoolaisnuorten puolesta
Osa 7: Naksulan päiväkoti: Kesä leikkien Naksulan vihreällä pihalla
Osa 8: Rakennusvalvontapäällikkö: Hän tuntee Inkoonsa
Osa 9: Vaahteramäki: Viihtyisä koti ikäihmisille
Osa 10: Kulttuuri- ja kurssisuunnittelija Regina Ekblom: "Haluan elää ikuisesti!"

Osa 11: Länsi-Uudenmaan maaseutuhallinto: Toimistötyötä peltoja ja lehmiä

Palaa otsikoihin



Viimeksi muokattu: 28.11.2017