Ajankohtaista

”Haluan elää ikuisesti!”

Palveluksessanne, osa 10: Kulttuuri- ja kurssisuunnittelija Regina Ekblom

Kuka johtaa terveyskeskusta? Millainen on kirjastonhoitajan työpäivä? Mitä kunnantalon virkamiehet oikein puuhaavat? Tämä artikkelisarja johdattaa Inkoon kunnan kulisseihin.  

Regina Ekblom_webb

Ehtymättömällä uteliaisuudella hän on omistanut puolet elämästään tarjotakseen inkoolaisille jos jonkinlaisia kulttuurielämyksiä. Sähköpyöräilevä kulttuuri- ja kurssisuunnittelija Regina Ekblom on elämänjanoinen turvanarkomaani.  

Kunnantalon pohjakerroksen huoneessa istuva henkilö vastaa kunnan kulttuuri- ja ystävyyskuntatoiminnasta sekä kansalaisopiston kurssitarjonnasta. Mutta Regina Ekblom on vaatimaton. 

– Yhdistykset ja inkoolaiset tekevät suurimman osan työstä, puuhaavat ja järjestävät niin, että tulee lähes huono omantunto.   

Kaikki sujuu myös kokemuksen ansiosta. Regina Ekblom on työskennellyt Inkoon kunnassa yli puolet elämästään. Hän aloitti kirjastossa 1985 ja palasi jonkin aikaa Snappertunan seurakuntasihteerinä toimittuaan pienen merenrantakunnan kulttuurisihteerin virkaan. Vuosi oli 1987.

– Vietän tänä vuonna 30-vuotisjuhlia, vaikka olenkin ollut poissa pariin otteeseen. Sain kaksi lasta ja työskentelin vuoden Tammisaaressa Mikaelskolanin koulusihteerinä. Olen aina ollut kiinnostunut sivistyksen eri aspekteista, kulttuurista, kirjastosta, kansalaisopistosta ja koulusta, joten tartuin tilaisuuteen, kun kouluun haettiin sijaista.   

Kyse ei ole Ekblomille vain henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Sivistyksen tärkeydestä puhuttaessa hän ei säästele sanoja.  

– Valistus on ainoa keino vastustaa sitä, että asiat menevät, suoraan sanoen, päin helvettiä. Se on ainoa asia, jolla voi vastustaa kaikenlaisia kummallisia ilmiöitä. Kansalaisopisto on mainio valistuskanava. Matalan kynnyksen kansalaisopistossa jokainen voi oppia uusia asioita pientä maksua vastaan.   

Ulkoilua ja pyöräilyä

Klassinen kuva kulttuuripersoonasta on punaviiniä lipittävä hienostelija. Regina Ekblom pyöräilee töihin kotoaan Barösundista. 40 kilometriä mennen tullen.   

– Pidän hyötypyöräilystä, en vain pyöräilystä pyöräilyn vuoksi. Minulla on sähköpyörä. Rakastan sitä. Todella. Mutta sähköpyörä on paikallaan vain, jos aikoo pyöräillä pitkiä matkoja. 

Liikunta on aina kiinnostanut häntä. Nuoruudessaan Ekblom tanssi jazztanssia, ja tanssi on edelleen yksi hänen eniten arvostamistaan kulttuurimuodoista. Kuten myös teatteri. Ja taide. Ja kirjallisuus. Ekblom on kuin kulttuurillinen pesusieni, joka liikuttuu yhtenä hetkenä sydänjuuriaan myöten expressionistisesta teatterista hyräilläkseen seuraavana kunnantalon kahvihuoneessa tämänkesäistä korvamatoa, Despositoa. Hän lähestyy erilaisia kulttuurimuotoja lähes lapsenomaisella ja tarttuvalla innolla. Haluatko järjestää kansalaisopistossa zombiekurssin? Tietty, anti mennä!

– Se on äidinperintöä. Häneltä sain uteliaisuuden elämään jo pikkulapsesta. Minusta elämä on tosi kiinnostavaa. Haluan elää ikuisesti, koska olen niin utelias kaiken tulevan ja jännittävien uusien kokemusten suhteen. Ihmisissä on jännää se, että emme ole staattisia, vaan muutumme koko ajan. Vielä aikuisiässäkin olen solminut hyvin vahvoja ystävyyssuhteita, erityisesti työtovereiden kanssa, sanoo Ekblom.

”Rakastan Reginaa”

Yksi näistä työtovereista on Raija Selén, vt. kirjastonjohtaja ja Ekblomin monivuotinen kollega. Raijan kuvailee ystäväänsä näin: 

– Rakastan Reginaa, hän tekee minut niin iloiseksi. Vain lyhyt hetki hänen kanssaan ja äkkiä koko päivä tuntuu paremmalta. Nauramme yhdessä – ja kinaamme myös. Niin tehdään, kun ollaan samalla aaltopituudella. Regina oli poissa muutaman vuoden, ja se tuntui kamalalta.

Esimies, sivistystoimenjohtaja Merja Olkinuora, puhuu Reginasta lämmöllä.

– Miten kuvailisin Reginaa? Energiaa. Ideoita. Ja osaamista!

Se, että Ekblomin kaltainen utelias ihminen kaikkien vuosien jälkeenkin aina vain jaksaa palaa samalle tehtävälle saattaa ihmetyttää. Hänen selityksensä on yksinkertainen. 

– Minä pidän tästä työstä.

Oikeastaan hän ei ole erityisen vaihtelunhaluinen. Ekblom kuvailee itseään jonkinasteiseksi turvanarkomaaniksi.   

– Rehellisesti sanoen en pidä välttämättömänä matkata maailman ympäri – sitä voi luoda ja kehittyä aivan yhtä paljon samassa työpaikassa. Tässä kohdin minun on mainittava äidinäitini. Hänen suurin seikkailunsa oli muuttaa Snappertunasta Espooseen. Hän ei matkustellut. En ole kuitenkaan koskaan tavannut kiinnostuneempaa ja ennakkoluulottomampaa ihmistä.  

”Kuin sarja tulivuorenpurkauksia”

Ekblomin palava intohimo johtaa joskus pieniin purkauksiin. Tämän sai tuta mm. hänen entinen kollegansa, nyt jo eläkkeellä oleva vapaa-ajansuunnittelija Arno ”Tjali” Heinänen.

– Jos Tjali sanoi ”kyllä”, minä sanoin ”ei”, ja päinvastoin, sanoo Ekblom.

– Mutta tiukan paikan tullen puhalsimme aina samaan hiileen. Kaikki tässä talossa tietävät, että temperamenttini välillä kiehahtaa. Joku saattaa pelästyä; ihmisten mielestä on epämukavaa, kun räjähtelen säännöllisin väliajoin. Joskus olen kuin sarja tulivuorenpurkauksia. Se saattaa olla vähän raskasta. 

Vuosi 2017 on Regina Ekblomille yhtä juhlaa. Hänelle tulee täyteen 30 vuotta kunnan palveluksessa.  Vuotuinen kesätapahtuma ja seudun suurin kansanjuhla, Inkoonpäivä, joka houkuttelee vuosittain lähes 10 000 kävijää, täytti 50 vuotta. Ja Suomi juhlii kolminumeroisesti, mikä tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vuosi on ollut turbulentti, ja Ekblom on erityisen tyytyväinen siihen, Suomi 100-juhallisuudet ovat sujuneet Inkoossa.  

– Julkaisimme runokirjan, presidentin rouva kävi vieraisilla ja järjestimme kunnan kaikkien koululaisten yhteislaulutilaisuuden. Kaikki on sujunut erittäin hyvin, koska kaikki osallistujat ovat suhtautuneet niin myönteisesti. Suurin haaste on vielä edessä: joulukuun kuudes päivä järjestämme kaikille inkoolaisille ja raaseporilaisille yhteisen suuren itsenäisyyspäivän juhlan.  

Entä sen jälkeen? Ekblom suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen yleensä ja vapaa-ajansektoriin erityisesti. 

– Uuden kuntalain myötä koko sivistyssektorin rooli on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.   


TEKSTI & KUVA: Benjamin Lundin

Osa 1: Inkoon terveyskeskus: ”Pyrimme seuraamaan aikaamme ja kehittymään”
Osa 2: Tekninen johtaja: Leka vaihtui melaan
Osa 3: Inkoon kirjasto: Kirjat toivat savolaisen Inkooseen
Osa 4: Kotihoito: "Olen Aina pitänyt vanhuksista"
Osa 5: Kuntouttava työtoimina: Yhdenkään inkoolaisen ei tarvitse olla toimettomana
Osa 6: Etsivät nuorisotyöntekijät: Kellarimonsterit inkoolaisnuorten puolesta
Osa 7: Naksulan päiväkoti: Kesä leikkien Naksulan vihreällä pihalla
Osa 8: Rakennusvalvontapäällikkö: Hän tuntee Inkoonsa
Osa 9: Vaahteramäki: Viihtyisä koti ikäihmisille

 


Palaa otsikoihin



Viimeksi muokattu: 24.10.2017